Ekskursio: Westhin koodeksi (1540-luku)

Todennäköisesti Agricola ei valmistellut kirjallisia töitään kokonaan vailla toisten kirjoittamia suomenkielisiä kirjallisia lähteitä. Kuten tunnettua jo 1400-luvulla oli annettu piispojen määräyksiä siitä, että Isä meidän -rukous, uskontunnustus ja Marian tervehdys oli messussa toimitettava äidinkielellä ja papin oli luettava nämä saarnastuolista paperista, jotta ne tulisivat aina samalla tavalla lausutuiksi. Tässä blogissa esittelemme Agricolan aikalaisen, Mathias Johannis Westhin (k. 1549) nimellä varustetun suomenkielisen käsikirjan ja messun.

Konteksti: tuumasta toimeen

Reformaatio merkitsi ratkaisevaa sysäystä siirtyä kokonaan kansankieliseen messuun ja kirkollisiin toimituksiin – puhumattakaan muista jumalanpalveluselämän, esim. kirkkotilan lukuisista muutoksista (Rinne 1921). Muutos Suomen oloissa oli vähittäinen, mutta seuraili vääjäämättä muun Ruotsin valtakunnan suuntaa ja mm. Uppsalan kokouksen (1536) siivittämää kirkollista "uudistusta". Jo 1530-luvulla alkoi jumalanpalvelus Suomessakin entistään kansankielistyä. Turun tuomiokirkossa toimitettiin kansankielinen messu ensimmäisen kerran vuonna 1531 (tosin ruotsinkielellä). Vuonna 1537 paloi poroksi Turun dominikaaniluostari, jonka edustaman perinteen asema kirkon latinankielisessä liturgisessa elämässä oli ollut keskiajalla niin merkittävä (mm. Missale Aboensen messujärjestys on dominikaaninen). Sen palo symboloi jo Juustenin piispainkronikassa yhtä merkkiä "paavinvallan sortumisesta".

Viimeistään 1540-luvulla oli Suomessakin toden teolla herättävä kuninkaan määräysten ja reformaation sanelemaan tilanteeseen. Juuri tähän yhteyteen kuuluvat Agricolan valmistelemat kolme kirkollista käsikirjaa - Käsikirja, Messu ja Passio - jotka kaikki ilmestyivät painosta vuonna 1549. Agricola toimi 1540-luvulla Turun katedraalikoulun rehtorina (1539-48) ja tämän jälkeen Turun piispa Martti Skytten (k. 1550) avustajana. Voimme aavistella, että Agricola on valmistellut kirkollisia käsikirjoja aktiivisesti jo toimiessaan pappien kouluttajana koulun rehtorina, ja sysäyksen tähän työhön on antanut viimeistään Västeråsin valtiopäivien (1544) uudistettu määräys siitä, että messu, kaste sekä muut kirkolliset toimitukset oli nyt viimeistään toimitettava kansankielellä.

Mutta jo ennen Agricolaakin oltiin epäilemättä ryhdytty toimeen. Mitä mahtoikaan ennen Agricolaa Wittenbergissä opiskellut ja Turun katedraalikoulun rehtorina toiminut Thomas Francisci Keijoi (k. 1546) puuhata? Reformaatioajan kertomuksessa myös Rauman kaupunki muodostaa oman kiinnostavan lukunsa. Kaupungin fransiskaaniluostari oli joutunut lopettamaan toimintansa jo vuonna 1538 mm. Västeråsin resessin (1527) toimeenpanon seurauksena,. Tilanne paikkakunnalla oli varmaankin pitkään kirkkopoliittisessa käymistilassa. 1540-luvulla Rauman kappalaisena ja koulumestarina toimi Mathias Johannis Westh. Juuri hänen nimellään ja vuosiluvulla 1546 on varustettu suomenkielinen kirkollisten toimitusten ja messun käsikirjoitus, ns. Westhin koodeksi, jota tässä blogissa käymme nyt lähemmin tarkastelemaan.

Sisältö: käsikirja ja messu

Vakiintuneen käsityksen mukaan ensimmäisten suomenkielisten käsikirjojen kirjallisina lähteinä ja esikuvina ovat vastaavat ruotsinkieliset kirkolliset käsikirjat; toisaalta on hyvin tiedossa, että ainakin Agricola liittyy kaikissa kolmessa käsikirjassaan tietoisesti myös suoraan saksalaisiin teksteihin ja kotimaisen hiippakuntansa perinteisiin (Heininen 2007, 276-296). Westhin koodeksin varsinainen käsikirjaosuus (I osa) vaikuttaa Jukka Paarman antamien tietojen mukaan olevan jonkinlainen yhdistelmäkäännös Olaus Petrin käsikirjan kolmannesta ja neljännestä painoksesta vuosilta 1537 ja 1541. Sen sijaan käsikirjan messuosuutta (II osa) ei olisi pidettävä pelkästään käännöksenä mistään ruotsinkielisestä messusta, vaan useasta eri lähteestä koottuna toimitettuna käännöskokoelmana, jossa liityttäneen myös oman hiippakunnan keskiaikaisiin perinteisiin. (Paarma 2000.)

Westhin koodeksi sisältää siis sekä käsikirjan kirkollisiin toimituksiin että messun kaavan. Esittelen seuraavassa näiden sisältöä. Olen tehnyt myös pientä vertailua Agricolan käsikirjaan ja messuun sekä nykyiseen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkollisten toimitusten kirjaan (hyväksytty kirkolliskokouksessa 8.11.2003).

I osa: käsikirja

1. Kastetoimitus. Westhin koodeksi alkaa ymmärrettävästi kasteen kaavalla. Tuohon aikaan kaste toimitettiin yleensä kirkossa kivisen tai puisen kastemaljan äärellä, joka sijaitsi välittömästi kirkon pääsisäänkäynnin luona (Rinne 1921, 232). Itse kaava Westhin koodeksissa sisältää paitsi monia rukouksia ja raamatunkohdan lukemisen (Mark. 10: 13-16) myös runsaasti symbolista toimintaa. Vähän niin kuin nykyäänkin - pienin muutoksin - pappi on ohjeen mukaan tehnyt lapsen otsaan ja rintaan ristinmerkin, kysynyt kahteen kertaan kummeilta lapsen nimen, lapsi on kasteen jälkeen puettu kastepukuun ja hänen käteensä on annettu kastekynttilä. Meissä nykyisissä huomiota kiinnittää jo toimituksen alkupuolella "suolan antaminen" lapsen suuhun. Suolaa pidettiin tuohon aikaan taivaallisen viisauden merkkinä (Tarvainen 1955, 36); viisaudella taas ymmärrettiin tässä yhteydessä kulkemista halki elämän Jumalan johdatuksessa. Huomiota kiinnittävät myös kahteen kertaan toistuva "saastaisen hengen ulosajaminen" sekä lapselta esitettävät kysymykset, joihin kummit ovat hänen puolestaan vastanneet: "Luovutkos perkeleestä...? ...hänen teoistansa? ...hänen menoistansa? Uskotkos sinä Isään, kaikkivaltiaaseen Jumalaan...? ...Jeesukseen Kristukseen? ...Pyhään Henkeen?" Juuri näissä kysymyksissä ja tässä kaikessa symbolisessa toiminnassa kuvastuu ja oli läsnä itse kasteen tapahtuminen: kaste on merkinnyt ja käsittääkseni merkitsee yhä luterilaisen kirkon opetuksen mukaan henkilökohtaista siirtymistä pelkästä näkyvästä, monin tavoin pahuuden piinaamasta "maailmasta" taivasten valtakunnan ja Jumalan iankaikkisuuden piiriin. Tai hieman arkisemmin; ihmisen tulee ottaa elämässään Jumala lukuun, ettei hän kuuluisi susien sukuun.

Käytännössä kaikki vastaava symbolinen toiminta (suola, kastepuku, kynttilä jne.), kysymykset, rukoukset ja raamatunkohta ovat myös Agricolan käsikirjan (1549) aloittavassa kasteen kaavassa. Varsinainen papin puhe näyttää siis puuttuvan molemmista; otaksun, että se on "kehittynyt" jo Westhin ja Agricolan kaavoihin sisältyvästä lopetuksesta, jossa pappi on kehottanut ("manannut") kummeja hoitamaan hyvin tehtäväänsä eli opettamaan lapselle Isä meidän -rukouksen, uskontunnustuksen ja kymmenen käskyä. Agricolan käsikirjassa on kasteen toimituksen jälkeen erikseen hätäkasteen vahvistaminen, jota Westhin koodeksissa ei esiinny.

2. Avioliittoon vihkiminen. Kasteen toimitusta seuraa Westhin koodeksissa "aviokäskyn sääty". Itse toimitusta on ilmeisesti edeltänyt papin kotona tai kirkolla parille pitämä opetus, jossa on käsitelty avioliittoa Jumalan säätämyksenä ja puolisoiden keskinäistä suhdetta avioliitossa. Sitten kolminkertaisten saarnastuolikuulutusten jälkeen on "kirkon ovella" toimitettu varsinainen vihkiminen (vrt. sormuksen siunaaminen; Rinne 1921, 233). Westhin vihkimiskaava sisältää mm. meillekin tutut tahdon -kysymykset, sormusrukouksen, sormuslupaukset sekä avioliiton vahvistamisen. Lisäksi on tuttuun tapaan rukousta ja raamatunkohdan (Matt. 19: 3-6) lukeminen. Käytössä on vain yksi sormus, ja jos ymmärrän tekstiä oikein, sulhanen on pujottanut sen ensin morsiamen "lähimäissen sormeen" (keskisormi?) ja vasta tämän jälkeen nimettömään sanoen "Nnimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen. Aamen." Tämän jälkeen pari on viettänyt ehtoollista alttarin edessä "vaatteen" (katoksen?) alla seisoen. Ehtoollisen vieton jälkeen toimitukseen kuuluvat vielä virsi ja siunaus "morsiamen huoneelle" - nämäkin ovat tapahtuneet kaiketi kirkossa vaatteen alla, jonka tarkoituksena on näin ollut symboloida avioparin uutta kotia.

Agricola on aviokäskyn toimituksen alkuun liittänyt pitkähkön opetuksen papeille ja vieläpä kuusitoistakohtaisen luettelon siitä, missä tilanteissa avioliitto on säädetty oikein ja laillisesti. Varsinainen vihkimisen kaava etenee nähdäkseni Agricolan käsikirjassa Westhin koodeksin tavoin. Nykyäänkin on mahdollista viettää ehtoollista avioliittoon vihkimisen yhteydessä (ns. morsiusmessu). Käytössä ei ole minkäänlaista katosrakennelmaa, mutta sen sijaan vihkipari seisoo vihkiryijyn päällä. Rinne (1921, 233) kertoo, että uskonpuhdistuksen myötä avioliittoon vihkiminen olisi siirtynyt tapahtuvaksi nimenomaan kokonaan kirkon sisällä (jumalanpalveluksenko yhteydessä?); sormuksen siunaaminen ennen saarnaa ja jälkeinen osa saarnan jälkeen (morsiuspenkillä istuen).

3. Kirkkoon ottaminen lapsen syntymän jälkeen. Toimitus on Westhin koodeksissa ymmärrettävällä paikalla avioliittoon vihkimisen jälkeen. Itse kaava on lyhyt sisältäen ainoastaan rukouksen ja siunauksen. Paikkaa toimitukselle ei mainita. Rinteen (1921, 233) mukaan se on tapahtunut kirkon takaosassa kastemaljan edellä olevalla kirkkoonottamispenkillä. Agricolan käsikirjassa toimitus on vastaavasti lyhyt. Nykyään tämä "kirkottaminen" ei tietenkään ole enää käytössä.

4. Sairaan ja kuolevan luona. Neljäntenä Westhin koodeksin kohtana ovat ohjeet papille "sairasten etsimiseen, opettamiseen ja tarpeiden antamiseen". Toimitus sisältää ensin lyhyehkön lohdutus- ja kehotuspuheen ja tämän jälkeen perusteelliset ohjeet ripistä ja kaavan ehtoollisen viettoon. "Ripityksen" osalta ohjeissa on selvästi vapautta erilaisia sielunhoidollisia tilanteita varten; sairas on voinut tunnustaa joko syntisyytensä tai jonkin erityisen synnin; jos pappi on huomannut, että henkilöä tuntuu vaivaavan vielä synninpäästön jälkeenkin, pappi on voinut vakuuttaa häntä uudestaan Jumalan armosta. Ripin alkuun on kuulunut myös keskustelu rehellisestä testamentin teosta ja siitä, pyrkiikö henkilö elämään sovinnossa lähimmäistensä kanssa. Ripin lopuksi on rukous "polvilleen langeten". Teologisesti Westhin koodeksin rippi sisältää syntien tunnustamisen ja uskon julistettuun synninpäästöön; painopiste on henkilökohtaisessa uskossa, jota vielä ehtoollisen vietonkin yhteydessä kysymyksin terotetaan. Ehtoollisessa jaetaan sekä leipä että viini.

Agricolan käsikirjan ohjeet sairaskäynnistä vastaavat tarkkaan Westhin koodeksin ohjeita ja järjestystä. Agricolalla on vielä oma erillinen lukunsa (IX pääkappale), jossa on vielä lisäohjeita sairasten ja surevien lohduttamiseksi - käännös Caspar Huberinuksen lohdutuskirjasta vuodelta 1529 (Heininen 2007, 285-287). Westhin koodeksissa vastaavaa suomennosta ei esiinny, mutta kylläkin vastaavalla paikalla (8. kohta) pitkä teksti "sielun vaivojen lohdutuksesta ja lääkityksestä". Nykyisessä toimitusten kirjassa on useita erillisiä papin johtamia toimituksia niitä tilanteita varten, jotka koskettavat meitä ihmisiä elämän ja kuoleman rajalla. Tällaisia ovat esimerkiksi "yksityinen rippi" ja "ehtoollinen sairaan luona" sekä rukoushetket "sairaan luona", "kuolevan luona", "läheisen kuoltua", "surukodissa" ja "kriisitilanteessa".

Kuva Agricolan käsikirjasta esittää ehtoollisen viettoa sairaskäynnillä. Ehkä yllättäen, miljöönä on kuitenkin selvästi kirkko, läsnä on useita henkilöitä ja jopa kaksi ehtoollisen jakajaa. Vanhan tavan mukaan rippi on otettu vastaa nimenomaan kirkossa ja vietettäessä "yksityisehtoollista" myös muille läsnäoleville on voitu antaa ehtoollinen.  

5. Ruumiin vihkimisestä. Westhin koodeksissa seuraa viidentenä kohtana ohje "ennen kuin ruumis uloskannetaan". Itse toimitus sisältää papin lyhyen puheen, evankeliumin lukemisen (Joh. 11: 21-27), toisen lyhyen puheen raamatunkohdan johdosta sekä rukouksen. Näin myös Agricolan käsikirjassa (VI pääkappale). Ideana on siis ollut "vihkiä" ruumis ennen kuin sitä on lähdetty viemään kirkolle; keskiaikainen tapa vähän kuten meillä sanomakellotkin.

Simo Heininen (2007, 282) huomauttaa, ettei toimitus olisi Westhin koodeksissa välttämätön. En itse huomaa tekstissä ainakaan selvää viittausta tähän suuntaan. Tarkoittaako Heininen sitä, että toimituksen otsikossa on sulkuihin merkittynä se, että kysymyksessä on "vanha tapa"? Nykyään ei yleensä ole tapana järjestää papin johdolla tilaisuutta siinä vaiheessa, kun kuolema on juuri tapahtunut ja vainajaa ei ole vielä laitettu edes arkkuun. Toimitusten kirjassa on kuitenkin ohjeet myös tällaista rukoushetkeä varten (ns. saattohartaus).

6. Ruumiin hautaamisesta. Ruumiin vihkimisen ohjetta seuraa tietenkin kaava vainajan hautaamisesta. Tämä on käsittääkseni pääsääntöisesti tapahtunut tuolloin nimenomaan haudalla eikä kirkossa. Itse toimitus on Westhin koodeksissa melko lyhyt. Se on alkanut sillä, että pappi on heittänyt kolme kertaa multaa vainajan päälle - olikohan arkkuja aina lainkaan käytössä? - lukenut meillekin tutut siunaussanat ("Maasta sinä olet tullut...") ja rukouksen. Ruumis on tämän jälkeen peitetty maalla virttä laulettaessa. Ruumiin peittämistä on seurannut raamatunluku (ilmeisesti aina on luettu 1. Tess. 4: 13-17, ja tämän lisäksi on voitu lukea muitakin raamatunkohtia) ja papin puhe maallisen elämän katoavaisuudesta ja iankaikkisen elämän toivosta. Tähän papin puheeseen hautaaminen on päättynyt.

Agricolan käsikirjassa ohjeet ruumiin hautaamiseenkin ovat vastaavat. Agricola tarkentaa raamatunkohtien lukemista siten, että Tessalonikalaiskirjeen kohdan ja papin puheen lisäksi voidaan - jos "tilaa ja aikaa" on - lukea "entisellä tavalla" muitakin raamatunkohtia. Nykyisessä toimitusten kirjassa tätä vastaa hautaan siunaamisessa raamattumeditaation vaihtoehto.

7. Kuolemaantuomittujen lohduttamisesta. Seuraavana kohtana Westhin koodeksissa on ohje heidän lohduttamistaan varten, joiden "kaula leikataan, ratasten päälle pannaan tai hirtetään". Kysymyksessä on siis vankilassa kuolemaantuomittujen luona käyminen, jonka tehtävän hoitoon seurakunnat ovat suhtautuneet varmaankin aina perustavanlaatuisella vakavuudella. Erillinen käynti vangin luona on sisältynyt papin puheen, ripin ja ehtoollisen vieton (vain leivästä jakamisesta mainitaan), mutta pappi on ollut mukana nimenomaan myös siinä vaiheessa, kun vankia on lähdetty kuljettamaan mestauspaikalle. Vielä ennen tuomioon täytäntöönpanoa pappi on pitänyt vangille puheen (raamatunkohtana kertomus kahdesta ryöväristä) ja rukouksen yhdessä "seurakunnan", ts. vankia saattavan omaisjoukon kanssa. Kun vankia on jo "ojennettu", on pappi vielä uudestaan kehottanut vankia jättämään itsensä Jumalan haltuun. Agricolan toimittamassa käsikirjassa ovat vastaavat ohjeet. Nykyisen järjestetyn vankilatyön - vaikka meillä ei onneksi enää kuolemantuomiota olekaan käytössä - juuret ulottuvat näin kauas käsikirjojenkin historiaan.

8. Sielun lohdutuksesta ja lääkityksestä. Edellä neljännessä kohdassa on jo mainittu tästä kirjoituksesta, jonka sisällön selvittely olisi vaikkapa kokonaisen gradun arvoinen urakka. Jostain syystä käytössäni olevassa Westhin koodeksin tekstissä tätä osaa nimitetään sisällysluettelossa "litaniaksi". Sitä se ei suinkaan ole, vaan nimenomaan lisäohje papeille sairaiden, kuolevien ja surevien lohduttamiseksi. Kohta päättää Westhin koodeksin varsinaisen käsikirjaosuuden.

Agricolan käsikirjan lopussa (X pääkappale) on vielä käännös "Koko Kristuksen matkustuksen menosta" - pohjalähteenä piispa Epifanioksen teos "Lääkelaukku" (Heininen 2007, 287). Kohta on ainoastaan kolmen sivun mittainen, ja päättää siis Agricolan käsikirjan. Litania, joka mainitaan käsikirjan sisällysluettelossa, siirtyi julkaistavaksi messun (1549) loppuun.

II osa: messu

Westhin koodeksin messuun ("Messu somen kielen") olen lisännyt osien nimet ja numeroinnin nykyisen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Jumalanpalvelusten kirjan (hyväksytty kirkolliskokouksessa 12.1.2000) tapaan. Olen myös nykyaikaistanut kieltä.

YHTEINEN RIPPI (messun ns. valmistava osa; Agricolan messussa on erikseen myös kehotus papin omaan rippiin ennen jumalanpalvelusta.)

Kehotussanat: "Rakkaat ystävät, veljet ja sisaret, Jeesuksessa Kristuksessa..."

Synnintunnustus: "Minä vaivainen, viheliäinen syntinen ihminen..." (polvilleen langeten)

Synninpäästö: "Se kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala..."

I JOHDANTO 

1. Alkuvirsi (suomeksi tai latinaksi) 

2. Herra, armahda (laulaen -  Westhin koodeksi sisältää yleensä myös nuotituksen; ks. Klemetti 1921)

3. Kunnia ja kiitosvirsi (laulaen)

"Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa." - "Ja rauha maan päällä ja ihmisten hyvä tahto."

Kiitosvirsi: "Me kiitämme sinua..." (nykyisessä virsikirjassa nro 126) 

5. Rukous (ei ohjetta vaihtuvaan kollehtarukoukseen kirkkovuoden mukaan)

"Herra olkoon teidän kanssanne." - "Niin myös sinun henkesi kanssa." (laulaen)

Rukoilkaamme. 

Rukous: "Me rukoilemme sinua kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen Isä..."

II SANA

6. Epistola (Uuden testamentin raamatunteksti)

7. Graduaalivirsi (ei muuta ohjetta; Agricolalla tarkemmat ohjeet myös gradualen valintaan.)

8. Evankeliumi

"Herra olkoon teidän kanssanne - "Niin myös sinun henkesi kanssa." (laulaen?)

- evankeliumi

"Kunnia olkoon sinun, Herra Jumala." (laulaen)

9. Saarna

Saarnavirsi: "O Pyhä Hengi tule täyttämän sinun vscolistes sydhämet ja sinun rackaudes tulen sytytä heihin quin moninaisen kielillä pacanat cocosit pyhän vscon ychteyxen caikisa mailmasa Jumalan olkon kijtos ijancaickisesta Alle luija alleluia." (nykyisessä virsikirjassa nro 112; Agricolan messussa ei saarnavirttä)

- saarna

10. Uskontunnustus (laulaen; Westhin koodeksissa Nikean uskontunnustus, mutta minä -muodossa. Agricolan messussa sen sijaan Apostolinen uskontunnustus.)

11. Esirukous

"Herra olkoon teidän kanssanne - "Niin myös sinun henkesi kanssa."

Rukoilkaamme.

- esirukous

III EHTOOLLINEN

12. Uhrivirsi (Klemetti arvelee, että tämä laulettiin latinaksi; Klemetti 1921, 32)

13. Ehtoollisrukous (laulaen)

Vuorolaulu: "Herra olkoon teidän kanssanne..."

Prefaatio: "Toisesti se on mahdollinen, oikein ja terveellinen..."

Ehtoollisen asetussanat: "Sinä yönä, jona hänet petettiin..."

Pyhä: "Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Sebaoth..."

13. Isä meidän (yhteen ääneen laulaen) 

Rukouskehotus (laulaen): "Ruckoilkan nyt caikin niinquin meidhen Herran Jesus Christus itze meille on opettanut nin sanodhen." 

13. "Herra olkoon teidän kanssanne." - "Niin myös sinun henkesi kanssa." (laulaen)

14. Jumalan Karitsa (laulaen)

Westhin koodeksissa on Jumalan Karitsan yhteydessä myös seuraava rukous: "O Herra pelasta meitae caickista meiden, näkyuaelisiste ia näkymättömistae wihamiehistennae, Perkelestae Mailmasta ia meiden omasta lihastanna Jesusen Christusen meiden Herranna cautta, Amen."

Agricolan messussa on Jumalan Karitsan jälkeen vinjetti (ks. alla) ja seuraava teksti: "O puhdas Jumalan Karitsa, quin ombi Ristis pinattu, ja meille armos taritset, ehcdes olitt couan crunattu, meiden synnit sine nin cannoit, ja meille elemen annoit, armahda meiden pälen o Jesu." (Klemetti ilmeisesti käsittää, että kohta oli tarkoitettu nimenomaan ehtoollisen aikana laulettavaksi virreksi; Klemetti 1921, 35)

15. Kehotuspuhe ehtoollisvieraille (ts. kehotus tutkia itseään ennen ehtoolliselle saapumista)

16. Ehtoollisen vietto (sekä leipä että viini jaetaan)

Leipää jaettaessa: "Meidän Herramme Jeesuksen ruumis kätkeköön sinun sielusi iankaikkiseen elämään. Aamen."

Viiniä jaettaessa: "Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen veri kätkeköön sinun sielusi iankaikkiseen elämään. Aamen."

- ehtoollisvirsi

17. Kiitosrukous (tässäkin Westhin koodeksissa esitetään vain yksi vaihtoehto)

"Herra olkoon teidän kanssanne." - "Niin myös sinun henkesi kanssa." (laulaen)

- rukous

IV PÄÄTÖS

18. Ylistys (laulaen)

"Herra olkoon teidän kanssanne." - Niin myös sinun henkesi kanssa."

"Kiittäkämme ja kunnioittakaamme Herraa." - "Jumalan olkoon kiitos ja kunnia."

19. Siunaus (laulaen)

Kehotus: "Nöyryyttäkää sydämemme Jumalan tykö ja ottakaa hyvästi siunaus."

- Herran siunaus

20. Lähettäminen 

Lähettämissanat: "Taesae oletta tö nyt cuulluet sen Jumallalisen Mesun, Jumala andacon meille site qu~i~n meiden~ tarpelinen on, seke Rumillenna ia Sielullen~na. Mengaettä Jumalan Rawhan Amen."

Agricolan messussa ei ole lähettämissanoja lainkaan.

Messun kaavan jälkeen Westhin koodeksissa seuraa joukko jumalanpalveluskäyttöön tarkoitettuja virsiä ja rukouksia. Näitä on ryhmitelty ainakin messun kulun etemisen ja kirkkovuoden ajankohdan mukaan. Osa on ilmeisesti varustettu myös nuotein. Nämäkin ansaitsisivat vähintäänkin tuoreen gradututkimuksen (ellei sellaista vielä ole tehtynä). Vasta tämä osuus sisältää Westhin koodeksissa myös varsinaisen litanian, jolla siis tarkoitetaan joko tiettyä käytössä olevaa esirukousta (Jumalanpalvelusten kirja s. 236) tai mahdollisesti muitakin "litanioita" eli julkisia kirkkorukouksia.

Agricolan kääntämä ja toimittama messun kaava vastaa tietenkin hyvin pitkälle Westhin koodeksia, mutta joitakin eroavaisuuksiakin messujen sisällössä voidaan helposti huomata. Näistä joihinkin on jo edellä lyhyesti viitattu (uskontunnustus, saarnavirsi, lähettäminen jne.). Erovaisuutta on myös siinä, että Agricola ohjeistaa jo varsinaisen kaavan yhteydessä Westhin koodeksia enemmän pappeja ottamaan huomioon vaihtuviin osiin kirkkovuoden ajankohdan tuomia muutoksia (rukoukset, virret jne.).

Eroavaisuudet selittyvät kenties jo osaltaan sillä, että Westhin koodeksi oli tarkoitettu pikemminkin paikalliseen käyttöön, kun taas Agricolan työn tuli nimenomaisesti koskea koko hiippakuntaa. Pienten sisällöllisten erojen taustalla - kuten nykyajasta tiedämme - voi kuitenkin piillä myös jotakin periaatteellisempaa ja suuntaavampaa. Kirkkohistorian tutkimuksessa ainakin Kauko Pirinen on pohdiskellut myös sitä, olisiko 1540-luvulla ollut kahdenlaista linjaa - "Westhin linja" ja "Agricolan linja" - siitä, mitä tulee kirkon jumalanpalveluselämään ja sen kaikkein tärkeimpään, eli messuun (ks. Heininen 2007, 280). Agricolan linjaa, jos tällaisesta kannattaa puhua, on mielestäni tällöin pidettävä Westhin linjaa - 1900-luvun termein ilmaistuna - matalakirkollisempana. Noin parikymmentä vuotta Agricolan messun jälkeen ajauduttiin joka tapauksessa nimenomaan messua ja sen liturgiaa koskeneiden kirkkopoliittisten ja teologisten kiistojen keskelle (ns. liturginen riita, ks. Paarma 1980, 223-243).

Seuraavassa vielä kaikki ne viisi kuvaa, jotka esiintyvät Agricolan messussa. Ne antavat havainnollisesti ymmärtää, että reformaation ajan messu huipentui teologisesti - ei enää kohdassa, jossa pappi kohotti ehtoollisaineet kansan nähtäväksi (messun elevaatio) - vaan kohdassa, jossa seurakunta yhdessä lauloi ennen ehtoollisen viettämistä Jumalan Karitsa -hymnin (ristin adoraatio).

Kertomus: Mikael Agricola, Tuomas Keijoi ja Matias Westh

Mahtoiko Agricola tietää, että ennen häntäkin oli kokonaan käännettynä suomenkielinen kirkollisten toimitusten käsikirja ja messu - Westhin koodeksi niin kuin me sitä nykyään kutsumme?

Kuka oli Mathias Johannis Westh, jonka nimellä ja vuosiluvulla 1546 Westhin koodeksi on varustettu?

Hänestä tiedetään ainoastaan se, että hän kuoli 17.5.1549 ja että hän toimi siis ainakin 1540-luvulla Rauman kappalaisena, johon virkaan kuului myös kaupungin koulumestarin toimi (Paarma 2000). (Mainittakoon, että tässä valossa tuntuu kummalliselta Paarman (1980, 331) selostus siitä, että Rauman koulu olisi varmojen tietojen mukaan perustettu vasta vuonna 1568.) Myös kahta muuta seikkaa Westhin elämänkulussa voidaan pitää lähes varmana; hän on todennäköisesti kouluttautunut papiksi Turun katedraalikoulussa, eikä häntä ole lähetetty ulkomaiselle opintomatkalle joidenkin muiden suomalaisten tapaan (tästä olisi varmasti jäänyt jokin merkintä). Sekin tiedetään, että Raumalla Westhin esimiehenä, kirkkoherrana ainakin vuodesta 1544 lähtien oli toiminut Johannis Jacobi Wenne niminen henkilö (Väänänen 2011). Valitettavasti edes tieto Westhin syntymävuodesta - joka jo selventäisi monia asioita - ei ole säilynyt. Mitään varsinaista virkaa Turun tuomiokapitulissa Westhillä ei tiedetä olleen, eikä hänen tiedetä toimineen minkään maalaisseurakunnan kirkkoherrana tai kuuluneen Turun tuomiokirkkopapistoon.

Vaikuttaa kuitenkin melko epätodennäköiseltä, että Westhin koodeksin varsinaisena laatijana olisi ollut Mathias Westh. Olisiko 1530-40-luvuilla "tavallinen pappi" saattanut tällaisen työn suorittaa, vieläpä ottaen huomioon ruotsalaisten esikuvien painosten erilaisuuksia ja oman hiippakuntansa keskiaikaista perintöä ja laatien käsikirjoituksensa loppuun laajan rukousten ja virsien suomennosvalikoiman nuotteineen? En usko. On tietenkin mahdollista, että Westh on jollakin tavoin osallistunut tähän työhön, koska joka tapauksessa käsikirjoitus oli päätynyt vuonna 1546 hänen omistukseensa, mutta tuskin hän siis ainakaan on kokonaan tätä työtä - ensimmäisenä suomalaisena - yksin suorittanut. Onhan esimerkiksi 1500-luvun painettu suomenkielinen kirkollinen kirjallisuus kokonaan syntynyt hiippakunnan koulutetussa johtoportaassa.

Kuka siis on ollut Westhin koodeksin varsinainen laatija? Miten käsikirjoitus on saanut syntynsä?

Käsikirjoituksen todennäköinen laatimispaikka on Turun katedraalikoulu - tekijöinä myös sen oppilaat - ja yksi vaihtoehto on, että työstä on vastannut koulun rehtorina vuosina 1535-39 toiminut Thomas Keijoi. Tähän tapaan on ilmeisesti arvellut myös Kauko Pirinen (ks. Heininen 2007, 280). Siihen, että Westhin koodeksi on usean tekijän laatima ja mahdollisesti "oppilastyö", viittaa se, että käsikirjoituksesta on voitu todeta useita käsialoja (Paarma 2000). Tähän tapaanhan Juusten esittää piispainkronikassa Daavidin psalttarinkin syntyneen. Keijoilla on ollut tällaiseen työhön niin koulutuksensa, virkansa kuin myös varmasti kiinnostuksensa puolesta kaikki edellytykset. Hän oli kirjoittautunut Wittenbergin yliopistoon vuonna 1532, valmistunut sieltä maisteriksi ja vielä palannutkin Wittenbergiin opintojaan jatkamaan Agricolan saatua Turun koulun rehtorin viran (Matinolli 1976, 40). Tuskinpa Turun piispa Martti Skytte 1530-luvullakaan rajoitti koulumestariensa työtä, vaan nämä saivat toimia varsin itsenäisesti. On mahdollista, että Keijoi on viimeistellyt käännöstyötä vielä toisen Wittenbergin matkansa jälkeen palattuaan takaisin Suomeen.

Miksi ja miten käsikirjoitus sitten olisi päätynyt Westhin haltuun?

Yksi mahdollisuus on siinä, että hän on itse osallistunut aktiivisesti ja tuotteliaasti sen laatimiseen ollessaan opiskelijana Keijoin rehtorikauden aikana, mahdollisesti vanhempana oppilaana ja jonkinlaisena apuopettajana. Arveluja voidaan kuitenkin vielä tästäkin jatkaa. Keijoi oli nimittäin syntynyt Raumalla (Keijolan talossa) ja kuoli Hämeenkyrön kirkkoherrana juuri Westhin koodeksissa mainittuna vuonna 1546 (Matinolli 1976, 40). Kun Keijoi lähestyi kuolemaansa, oli tehtävä testamentti tai omaisten oli joka tapauksessa huolehdittava, mitä tehdään vainajan omaisuudelle. "Arvokas käsikirjoitus" päätettiin lähettää syntymäkaupunkiin Raumalle ja siellä kaupungin silloisen kappalaisen, Mathias Westhin henkilökohtaiseen haltuun. Todennäköisesti Keijoi tunsi Westhin henkilökohtaisesti, koskapa ei testamentannut käsikirjoitusta esimerkiksi syntymäseurakunnalleen tai kaupungin kirkkoherralle. Joistakin, todennäköisesti niin käsikirjoituksen sisältöä kuin henkilökemiaa koskevista syistä, käsikirjoitusta ei päätetty toimittaa myöskään pääkallopaikalle Turkuun.

Edellä siis vain yksi mahdollinen kuvaus tapahtumien kulusta. Aiheesta voisi kirjoittaa vaikkapa romaanin.

Entä Agricola? Hän puuhasteli tiiviisti omien kirjallisten töidensä parissa, mutta oliko nähnyt tai kuullut mitään siitä käsikirjoituksesta, jonka me tunnemme tänään Westhin koodeksin nimellä? Miten sujui vallanvaihto Turun koulussa vuonna 1539? Millä tavalla perehdytti Keijoi Agricolan uuteen työhönsä? Nappasiko käsikirjoituksen mukaansa joutuessaan väistymään rehtorin paikalta? Jäikö punomaan juonia saadakseen joskus palata yhtä Wittenbergin matkaa viisaampana?

Kuten tiedetään, noin kymmenen vuotta myöhemmin (1548) Agricola joutui itse luovuttamaan koulumestarin virkansa Paavali Juustenille vastahakoisesti. "Oppipoika syrjäytti mestarinsa" kuten Heininen (2007, 110) tilannetta kuvaa. Todennäköisesti Agricola tiesi käsikirjoituksen olemassaolosta, mutta ei ollut sitä koskaan välittänyt lukea. Mathias Westhin nimen hän todennäköisesti oli myös kuullut, kenties hänet tavannutkin Turun ympyröissä ennen lähtöään Wittenbergiin (1536) tai sieltä palatessaan (1539), mutta tuskin tunsi kiinnostusta tutustua häneenkään sen paremmin.

Agricola ja Westh olivat 1540-luvulla joka tapauksessa tehtäviensä puolesta läheisiä kollegoja. Agricola Turun koulun ja Westh Rauman koulun koulumestarina.

Westhin koodeksin tiedetään myöhemmin päätyneen ainakin Vehmaan kirkolle (Paarma 2000). Se olisi jo uuden kertomuksen ja arvelujen aihe.

Kirjallisuus:

Heikki Klemetti, Suomen kirkkomusiikki protestanttisuuden alkuaikoina, 1921. Teoksessa Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia XVI, Lutherin uskonpuhdistus ja Suomen kirkko I. Helsinki.

Juhani Rinne, Uskonpuhdistuksen ajan kirkkorakennus, 1921. Teoksessa Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia XVI, Lutherin uskonpuhdistus ja Suomen kirkko I. Helsinki.

Olavi Tarvainen, Mikael Agricola, kirkon uudistusmies, 1955. Teoksessa toim. Jaakko Haavio & Oskar Paarma, Jumalan viljelysmaa: Suomen kirkko 1155-1955. Pieksämäki.

Paavali Juusten, Suomen piispain kronikka, 1956. Suom. Helmer Winter. Helsinki.

Turun tuomiokapitulin matrikkeli, toim. Eero Matinolli, 1976. Turku.

Jukka Paarma, Hiippakuntahallinto Suomessa 1554-1604, 1980. Helsinki.

Simo Heininen, Mikael Agricola: elämä ja teokset, 2007. Helsinki.

Internet -lähteet:

Helsingin yliopiston kirjasto codex D2 I (Westhin koodeksi). Muutettu 14.2.2007. - Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. Saatavissa: https://kaino.kotus.fi/korpus/vks/meta/varia/westh_rdf.xml. Viitattu 22.1.2019.

Codex West, ca. 1540. - Kansalliskirjasto (ylläpitäjä): Doria -julkaisuarkisto. Julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2014-00006226. Viitattu 22.1.2019.

Mikael Agricola, Käsikiria castesta : ia muista christikunnan menoista, 1549. - Kansalliskirjasto (ylläpitäjä): Doria -julkaisuarkisto. Julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200808121830. Viitattu 22.1.2019.

Mikael Agricola, Messu eli Herran echtolinen, 1549. - Kansalliskirjasto (ylläpitäjä): Doria -julkaisuarkisto. Julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe200901151072. Viitattu 22.1.2019.

Jukka Paarma, Mathias Johannis Westh, 11.10.2000 (päivitetty 22.8.2012). - Biografiakeskus (SKS): Kansallisbiografia. Pysyvä tunniste: https://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-000420 (maksullinen). Viitattu 22.1.2019.

Kyösti Väänänen, Turun hiippakunnan paimenmuisto: Johannes Jacobi Wenne, 19.1.2011. - Biografiakeskus (SKS): Kansallisbiografia. Pysyvä tunniste: https://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-thp-002651. Viitattu 22.1.2019.

Jumalanpalvelusten kirja. - Suomen ev. lut. kirkko: Kirkkokäsikirja. Suora linkki: https://kirkkokasikirja.fi/jp/messu_ja_sanajumalanpalvelus.html. Viitattu 22.1.2019.

Kirkollisten toimitusten kirja. - Suomen ev. lut. kirkko: Kirkkokäsikirja. Suora linkki: https://kirkkokasikirja.fi/toim/tietoa_toimitusten_kirjasta.html. Viitattu 22.1.2019.

Blogia muokattu 10.2.2019 ja 11.3.2020.