Martti Lutherin teokset 1: vuodet 1516–1521

1510-luku

1516

(julk.) Ein geistlych edles Buchleynn von rechter underscheyd und vorstand was der alt un new mensche sey. Jalo hengellinen kirjanen sen asian oikeaksi ymmärtämiseksi ja erottamiseksi, millainen on vanha ja uusi ihminen. Lutherin ensimmäinen julkaisu painettu joulukuussa 1516. Anonyymi; tekijä tuntematon (Luther itse piti kirjaa Johannes Taulerin kirjoittamana). Tämä ensimmäinen laitos sisältää Lutherin esipuheen ja kirjan luvut luvut 7-26. Lutherin ensimmäisen julkaisun painoi Wittenbergissä Johann Rau-Grunenberg. Toinen, täydellinen laitos 1518 (WA 1, 375–379: Ein deutsch Theologia; myös nimellä Theologia Teütsch). Luther antoi kirjalle uuden nimen ja laati uuden esipuheen. Useita painoksia. – WA 1, 152–153; Ruuth 1917, 70; Kares 1945, 419–420; Kittelson 1996, 76–78; Dülmen 2002, 36, 48; Arkkila 2016, 27; suomeksi ks. Kirja täydellisestä elämästä (1979).

[Questatio de viribus et voluntate hominis sine gratia disputata]. Väittely kysymyksestä ihmisen voimasta ja tahdosta ilman armoa. Painettu vasta vuonna 1538 (ks. Propositiones D. Mart. Luth. an initio negocij Evangelici). Lutherin oppilas Bartholomäus Bernhardi puolustaa 25.9.1516 teesejä, jotka tukeutuvat vahvasti Lutherin Roomalaiskirjeen luentoihin. – WA 1, 142–151; Manns 1983, 57–58; Dülmen 2002, 34; Tokuzen 2016, 51.

Lutherin opintoihin ja varhaiseen luentotyöhön liittyen ovat säilyneet Lutherin reunahuomautukset mm. Augustinuksen teoksiin Opuscula, De trinitate ja De civitate Dei noin vuodelta 1509 (WA 9, 2–27; Dülmen 2002, 23) ja Petrus Lombarduksen sentensseihin vuosilta 1510–1511 (WA 9, 28–94; Dülmen 2002, 22–23). Luennoidessaan ensimmäistä kertaa Psalmeista 1513–1515 Luther on tehnyt reunamerkintöjä mm. erääseen vuonna 1509 painettuun Psalttariin (WA 4, 463–526). Keväällä 1516 Luther lukee Johannes Taulerin saarnoja ja varustaa myös ne reunahuomautuksin (WA 9, 95–104; Dülmen 2002, 33).

1517

[Tractatulus de his, qui ad ecclesias confugiunt]. Tutkielma niistä, jotka turvautuvat kirkkoihin. Anonyymi, toinen painos vuodelta 1520 on julkaistu Lutherin nimellä (Tractatulus de his, qui ad ecclesias confugiunt). Epävarmaa, onko Lutherin kirjoitus. Mahdollisesti valmistunut jo ennen kuin Luther siirtyi Erfurtin luostariin (1507). – WA 1, 1–7; wikipedia-sivu (saks. Tractatulus de his qui ad ecclesias confugiunt).

Die sieben Busspsalmen. Seitsemän katumuspsalmia. Lutherin ensimmäinen itsenäinen julkaisu kevättalvelta 1517. Useita painoksia. Toinen laitos 1525 (WA 18, 467–530: Die sieben Busspsalmen). Useita painoksia. – WA 1, 154–220; Kares 1945, 430–438; Dülmen 2002, 37; Arkkila 2016, 27–28; suomeksi VT 1, 373–450 (suom. Toivo Laitinen & Heidi Ollikainen) & Seitsemän katumuspsalmia (Herättäjä-yhdistys 3. p. 1983/suom. Toivo Laitinen & Heidi Ollikainen).

[Disputatio contra scholasticam theologiam]. Disputaatio skolastista teologiaa vastaan. 97 teesiä. Julkaistu elokuussa 1517, mutta tunnetaan painettuna vasta vuodelta 1520 (ks. Insignium theologorum). Lutherin teeseissä torjutaan Aristoteleen ylivalta teologiassa ja vastustetaan myös Gabriel Bielin ja skolastisen teologian oppia ihmisen omasta kykeneväisyydestä. Väittely Wittenbergissä 4.9.1517 Franz Güntherin baccalaureus biblicus -promootion yhteydessä (muuta julkista väittely ei pidetty). Huom! Jo helmikuussa 1517 Luther oli esitellyt erfurtilaiselle opettajalleen Jodocus Trutfetterille skolastisen kouluteologian auktoriteeteja vastaan laatimiaan teesejä (eivät ilmeisesti säilyneet). Luther on myös paljastaakseen Aristoteleen petollisuuden kirjoittanut pientä, ei säilynyttä kommenttiosaa Aristoteleen Fysiikan ensimmäiseen kirjaan (ei ilmeisesti valmistunut). – WA 1, 221–228; Ruuth 1917, 98–99; Kares 1945, 442–443, 441; Manns 1983, 58; Arffman 1981, 48–49; Dülmen 2002, 37, 39; Vainio 2017, 56–58; suomeksi Fitzer 1970, 30–31 (osin).

* Disputatio pro declaratione virtutis indulgentiarum. Disputaatio selvennykseksi aneiden voimasta. 95 teesiä eli ns. aneteesit. Julkaistu 31.10.1517, painettu joulukuussa 1517. Myös saksaksi joulukuussa 1517 (ei ilmeisesti tunneta säilyneenä). Useita painoksia. Perinteisen näkemyksen mukaan Luther kiinnitti teesit Wittenbergin linnankirkon oveen 31.10.1517. Joka tapauksessa Luther lähetti käsin kirjoitetut teesit saatekirjeen kanssa mm. Mainzin arkkipiispa Albrechtille ja Brandenburgin piispa Hieronymus Schulzelle (vain Albrechtin kirje on säilynyt; WA BR 1, 110–112; suom. Fitzer 1970, 12–15) ja liitti niiden mukaan myös ilmeisesti lokakuussa laatimansa tutkielman aneista (WA BR 12, 5–10: Tractatus de indulgentiis). Julkista väittelyä ei pidetty. Holmqvist mainitsee, että teesien lukumäärä olisi ollut sama kuin Albrechtin Tetzelille laatiman anekauppaa koskevan ohjesäännön lukujen määrä. Reformaation avainjulkaisu (1), aneet. – WA 1, 229–238; Tela 1916, 92–93; Holmqvist 1917, 49–52; Kares 1944, 467–475; Fitzer 1970, 9–19; Pinomaa 1976, 47–52; Arffman 1981, 49–52; Kittelson 1996, 114–117; Dülmen 2002, 39–42; Marty 2006, 48–51; Arkkila 2016, 33–34; Tokuzen 2016, 53–58; KTT 47–52; Vainio 2017, 46–48; suomeksi VT 1, 453–460 (suom. A. F. Peltonen & Lennart Pinomaa) & Fitzer 1970, 15–18 (osin); wikipedia-sivu (95 teesiä).

Lutherin varhaiset luennot Psalmeista 1513–1515 (WA 3–4, 55), Roomalaiskirjeestä 1515–1516 (WA 56–57; suomeksi VT 1, 15–371/suom. Pentti Aalto & Mauri E. Lehtonen), Galatalaiskirjeestä 1516–1517 (WA 57) ja Heprealaiskirjeestä 1517–1518 (WA 57) ovat säilyneet oppilaiden muistiinpanoina ja/tai Lutherin käsikirjoituksina, mutta niitä ei ole toimitettu painoon vielä Lutherin elinaikana. Lisäksi käsikirjoituksina ovat säilyneet ilmeisesti Lutherin luentokatkelma Tuomarien kirjasta mahdollisesti kesältä 1517 (WA 4, 527–586; Dülmen 2002, 38) ja eräs toinen luentofragmentti nähtävästi vuodelta 1518 (WA 1, 346–349).

1518

* Decem praecepta Vuittenbergensi praedicata populo. Saarna kymmenestä käskystä Wittenbergin asukkaille. Lutherin saarnasarja kymmenen käskyn pohjalta pidetty heinäkuusta 1516 helmikuuhun 1517, kirja julkaistu vuonna 1518. Useita painoksia. Saksaksi 1520 (Der zehn Gebote Gottes, ein schöne nützliche Erklerung/yhteissidoksen ensimmäinen julkaisu). Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (2), hartaus ja opetus. – WA 1, 394–521; Kares 1945, 386, 389–391; Dülmen 2002, 34.

Eine kurze Erklärung der zehn Gebote. Lyhyt selitys kymmenestä käskystä. Useita painoksia. Tarkempi nimi Die zehen Gebot Gottes mit einer kurzen Auslegung ihrer erfüllung und übertrettung. Latinankielinen versio 1518 (ks. Instructio pro confessione peccatorum). – WA 1, 247–256.

Resolutiones disputationum de indulgentiarum virtute. Selitykset aneiden voimaa koskeville väittämille. Valmistuneet helmikuussa, painettu elokuussa. Aneteesien selitykset ja perustelut. Luther lähetti nämä selitykset ensin helmikuussa Brandenburgin piispa Hieronymus von Schulzelle (WA BR 1, 112–115) ja toukokuussa ylivikaari Johann von Staupitzin kautta paavi Leo X:lle. Esipuheeksi elokuun painokseen liitetään Lutherin laatimat saatekirjeet Staupitzille ja paaville. – WA 1, 522–628; Tela 1916, 97–98; Ruuth 1917, 112; Arffman 1981, 59–67, 80–82; Kittelson 1996, 123–125; Dülmen 2002, 42–43, 47–48, 50; Arkkila 2016, 36-37; suomeksi 95 teesin selitys (2019).

* Ein Sermon von Ablass und Gnade. Saarna aneesta ja armosta. Valmistunut maalis-huhtikuussa. Useita painoksia. Luther esittää ensimmäistä kertaa saksan kielellä lyhyesti ja ymmärrettävästi näkemyksensä aneongelmasta. Dülmenin luonnehdinnan mukaan Lutherin ensimmäinen kirjoitus, joka tavoittaa oppineiden lisäksi kansan. Julkaistu myös latinaksi ns. Froben-laitoksessa vuonna 1518 (Sermo de indulgentijs). Huom! Luther oli jo ennen teesien julkaisua helmi-maaliskuusta 1517 alkaen alkanut useissa saarnoissaan käsitellä anekauppaa. Ruuth toteaa, että tämä Saarna aneesta ja armosta olisi pidetty jo teesien julkaisemisen päivänä (myös WA:n mukaan olisi valmistunut jo vuonna 1517, mutta käsitys on Arffmanin mukaan vanhentunut). Kares nostaa esille, että Luther on pitänyt ensimmäisen anekauppaa koskevan saarnansa jo vuonna 1516. Reformaation avainjulkaisu (3), aneet. – WA 1, 239–246; Tela 1916, 96–97; Ruuth 1917, 109; Kares 1945, 465–466; Arffman 1981, 68–69; Kittelson 1996, 126; Dülmen 2002, 37, 43, 46; Arkkila 2016, 33–34; Tokuzen 2016, 58; KTT 52; Vainio 2017, 47; suomeksi Fitzer 1970, 19–21 (osin); wikipedia-sivu (engl. Sermon on Indulgences and Grace).

Sermo de digna praeparatione cordis pro suscipiendo sacramento eucharistie. Saarna sydämen arvollisesta valmistamisesta ehtoollisen sakramentin vastaanottamiseen. Huhtikuussa. Useita painoksia. Myös saksaksi 1518 (Ein gute trostlich Predig von der würdigen Bereitung zu dem hochwürdigen Sakrament). Useita painoksia. – WA 1, 325–334; suomeksi teoksessa Iloinen kärsimys (1996, 88–95).

* [Disputatio Heidelbergae habita]. Heidelbergissa pidetty disputaatio. 28 teologista ja 12 filosofista teesiä. Väittely pidetty augustinolaisveljeskunnan kapitulikokouksessa 26.4.1518. Painosta vuodelta 1518 ei tunneta. Teologiset teesit painettiin vuonna 1520 Pariisissa ja Zwollessa (ks. Insignium theologorum), kaikki teesit ilmeisesti vasta vuonna 1530 (ks. Propositiones a Martino Luthero disputatae). Teeseissä ja niiden selityksissä Luther asettaa skolastiikan "kunnian teologian" vastapainoksia "ristin teologian" (theologia crucis) ja hahmottelee ns. kahden rakkauden mallin (inhimillinen rakkaus kohdistuu hyvään-Jumalan rakkaus siihen, mikä on ei-mitään eli nichts). Teesien yhteenveto: "Jumalan rakkaus ei etsi kohdettaan, vaan luo sen. Ihmisen rakkaus muodostuu kohteensa mukaan". Reformaation avainjulkaisu (4), Heidelbergin väittely. – WA 1, 350–374; Manns 1983, 58; Kittelson 1996, 120–123; Dülmen 2002, 45–46; Marty 2006, 56–57; Arkkila 2016, 35–36; Tokuzen 2016, 51–52; KTT 53–56; Vainio 2017, 66–71; suomeksi Fitzer 1970, 31–35 (osin); wikipedia (saks. Heidelberger Disputation).

* [Asterisci Lutheri adversus Obeliscos Eckii]. Lutherin Asteriskeja Eckin Obeliskeja vastaan. Valmistunut toukokuussa 1518. Painettu ilmeisesti vasta vuonna 1545 (ks. Tomus primus omnium operum). Lutherin vastauskirja ingolstadtilaisen teologi Johann Eckin kirjoitukseen aneteesejä vastaan (Obelisci). Huom! "Obeliskiksi" kutsuttiin keihäänkärkisiä merkkejä, joilla oppineet merkitsivät teksteihin väärät lauseet, "asteriskeilla" eli tähdillä oppineet merkitsivät täysipainoiset tekstinosat. Reformaation avainjulkaisu (5), vastakirjoitus Johann Eckille. – WA 1, 278–314; Ruuth 1917, 110; Arffman 1981, 69–72; Manns 1983, 61; Dülmen 2002, 43, 47; Arkkila 2016, 40.

Sermo de virtute excommunicationis. Saarna ekskommunikaatiosta. Pidetty toukokuussa, painettu elokuussa. Useita painoksia. Saarna pannasta eli kirkosta erottamisen käytännöstä. – WA 1, 634–643; Dülmen 2002, 46–47.

Sermo de poenitentia. Saarna ripistä. Ilmeisesti kesäkuussa. Useita painoksia. – WA 1, 317–324; Dülmen 2002, 48; suomeksi teoksessa Iloinen kärsimys (1996, 45–55).

Eine freiheit des Sermons päpstlichen Ablass und Gnade balangend. Saarnan vapaudesta nostaa syyte paavillista anetta ja armoa vastaan. Kesäkuussa. Useita painoksia. Vastauksessaan huhti-toukokuussa ilmestyneisiin Tetzelin teeseihin, jotka olivat vastine Lutherin traktaattiin Saarnalle aneesta ja armosta, Luther puolustaa vapauttaan arvostella anekysymystä. – WA 1, 380–393; Arffman 1981, 82–84; Dülmen 2002, 48.

Pro veritate inquirenda et timoratis conscientiis consolandis conclusiones. Johtopäätöksiä totuuden tutkimiseksi ja ahdistuneen omantunnon lohdutukseksi. 50 teesiä. Dülmen tiivistää teesien sisältöä näin: "Sakramentti ei sovita velkaa, vaan yksin usko. Sakramentti vanhurskauttaa, koska se uskotaan." Painettu myös vuonna 1520 (ks. Conclusiones sexdecim) ja 1522 (ks. Propositiones Wittembergae). – WA 1, 629–633; Dülmen 2002, 48.

* Ad Dialogum Silvestri Prieriatis de potestate papae responsio. Vastaus Silvester Prieriaksen Dialogukseen paavin vallasta. Elokuussa. Lutherin vastauskirja dominikaani Silvester Prieriaksen kirjoitukseen aneteesejä vastaan (Fratris Sylvestri Prieriatis in praesumptuosas Martini Luther conclusiones de potestate papae dialogus). Prieriaksen kirjoitus oli elokuun alussa toimitettu Lutherille paavin haasteen kanssa, jossa pannan uhalla Lutheria vaadittiin saapumaan 60 päivän kuluessa Roomaan. Huom! Telan mukaan dominikaanit "julkaisivat Luherin nimessä erään hänen saarnansa, jota olivat itse vahvasti värittäneet ja johon he liittivät oman kirjoittamansa lisäyksen, joka sekin kävi Lutherin nimessä ja jossa Luther muka vastusti turkkilaisveroa ja paavin rahanpyyntöä". Nämä asiakirjat esitettiin Telan mukaan paaville, joka sitten käski pidättää Lutherin. En tiedä, mihin (painettuun?) julkaisuun Tela viittaa. Reformaation avainjulkaisu (6), vastakirjoitus Silvester Prieriakselle. – WA 1, 644–686; Tela 1916, 99; Ruuth 1917, 113; Arffman 1981, 95–104; Kittelson 1996, 130–131; Dülmen 2002, 49–51; Arffman 2009, 61–62, 131–132.

Auslegung des 109. Psalms. Psalmin 109. (110.) selitys. Useita painoksia. Huom! Suomalaisessa Raamatussa psalmi 110. – WA 1, 687–710.

* Acta Augustana. Augsburgin käsittely. Marras-joulukuussa. Useita painoksia. Lutherin selonteko Augsburgissa lokakuussa 1518 käydyistä neuvotteluista. Mukaan on otettu myös Lutherin väittelyn kuluessa Cajetanukselle lähettämä kirje ja kommentein varustettuna paavin 23. elokuuta päiväämä kirje, jossa Lutherin haaste Roomaan perutaan. Ainakin Baselin painoksessa mukaan on liitetty myös Lutherin ennen Augsburgista lähtöään kirjoittama vetoomus paavi Leo X:lle (WA 2, 27–33: Appellatio M. Lutheri a Caietano ad Papam). Reformaation avainjulkaisu (7), Augsburgin kuulustelu. – WA 2, 1–26; Arffman 1981, 105–114; Kittelson 1996, 133–137; 145; Dülmen 2002, 50, 52–53, 55; Arffman 2009, 62, 132; Tokuzen 2016, 60–62; KTT 56–62.

* Appellatio F. Martini Luther ad Concilium. Veli Martti Lutherin vetoomus kirkolliskokoukselle. Laadittu marraskuun lopussa, julkaistu joulukuussa. Useita painoksia. Lutherin vetoomus yleisen kirkolliskokouksen järjestämiseksi asiansa ratkaisemiseksi. Reformaation avainjulkaisu (8), konsiilivetoomus. – WA 2, 34–40; Arffman 1981, 119–120; Kittelson 1996, 138–139, 145; Dülmen 2002, 55; Marty 2006, 60–61.

Sermo de triplici iustitia. Saarna kolmenlaisesta vanhurskaudesta. Useita painoksia. Saarnivaaran mukaan Lutherin ns. tornikokemuksen synnyttämän "uuden sävelen ensi soinnut" ovat säilyneet tässä Lutherin saarnassa (Saarnivaaran mukaan Lutherin ns. tornikokemus tapahtui vasta Augsburgin kuulustelun jälkeen loka-joulukuussa vuonna 1518). – WA 2, 41–47; Saarnivaara 1988, 99–100; Dülmen 2002, 44–45.

(al.) Instructio pro confessione peccatorum. Ohje syntien tunnustamiseen. Georg Spalatinin julkaisema Lutherin rippiohje kymmenen käskyn pohjalta. Valmistunut 1518 (vuoden 1520 painos nimellä Compendiosa decem praeceptorum explanatio). Spalatinin toimittama uusi saksankielinen laitos tammikuussa 1519 (WA 2, 57–65: Eine kurze Unterweisung, wie man Beicten soll). Useita painoksia. Uusi, Lutherin itse laatima laitos 1520 (ks. Confitendi ratio). – WA 1, 257–265; Dülmen 2002, 78.

(al.) Auslegung und Deutung des heilige Vater unsers. Pyhän Isä meidän -rukouksen selitys ja tulkinta. Johann Agricola julkaisee Lutherin Isä meidän -rukouksen selityksen, joka perustuu Lutherin paastonaikana vuonna 1517 pitämiin saarnoihin. Useita painoksia. Uusi, Lutherin itse laatima laitos 1519 (ks. Auslegung deutsch des Vater unsers für die einfeltigen Leiten). – WA 9, 122–159; Kares 1945, 386–387, 393–394; Dülmen 2002, 38, 58.

(al.) Epistolium ad Joh. Sylvium Egranum. Kirje Joh. Sylvius Egranukselle. Egranus on liittänyt Lutherilta saamansa kirjeen teoksensa Apologetica responsio contra dogmata (1518) alkuun. – WA 1, 315–316.

(julk.) Replica F. Sylvestri Prieriatis ad F. Martini Luther. Luther teettää uuden painoksen Prieriaksen lyhyestä vastineesta Lutherille. Lutherin esipuhe. Huom! Dülmenin mukaan Luther olisi teettänyt uuden painoksen myös Prieriaksen Dialogus-teoksesta (Ad dialogum Silvestri Prieriatis de potestate papae responsio). – WA 2, 48–56; Ruuth 1917, 113; Arffman 1981, 197–198; Dülmen 2002, 51, 54.

(kok.) Ad Leonom X Pontificem Maximum. Lutherin ensimmäinen latinankielisten teosten kokoelma (ns. Frobenin laitos). Ks. alla.

Vuonna 1518 baselilainen kirjanpainaja Johann Froben toimittaa ensimmäiset kootut teokset Lutherin latinankielisistä kirjoituksista (Ad Leonom X Pontificem Maximum/ns. Frobenin laitos; ks. Ruuth 1917, 129, 132; Arffman 1981, 158; Dülmen 2002, 51-52, 77). Jälkipainos Strassburgissa 1519 (Ad Leonom X Pontificem Maximum/toim. Matthias Schürer). Uusi, laajennettu painos Baselissa 1520 (Prima-Secunda pars Operum reverendi patris, ac sacrae Theologiae doctoris Martini Lutheri/toim. Konrad Pellikan). Uusi, laajennettu painos Baselissa 1520 (R. P. Doct. Martini Lutherii Augustiniani theologi synceri lucubrationum). Vuoden 1518 Frobenin laitos sisältää seuraavat Lutherin kirjoitukset vuodelta 1518 (vain alkusanat): 1) Resolutiones disputationum, 2) Ad dialogum Silvestri Prieriatis (mukana myös Silvester Prieriaksen Dialogus), 3) Sermo de poenitentia, 4) Sermo de indulgentijs (Lutherin traktaatti Ein sermon von dem Ablass und Gnade latinaksi), 5) Sermo de virtute excommunicationis, 6) Decem praecepta ja 7) Digna praeparatione. Mukaan on otettu myös Andreas Karlstadtin Johann Eckiä vastaan ja Lutherin puolustukseksi 7.7.1518 julkaisemat teesit (Contra D. Ioannem Eckium Ingoldstadiensem). Vuoden 1520 laajennettu painos sisältää näiden lisäksi seuraavat Lutherin kirjoitukset (vain alkusanat): 1) Sermo de matrimonio (Lutherin vuoden 1519 traktaatti Ein Sermon von dem Ehelichen Stand latinaksi), 2) Sermo de triplici iustitia (1518), 3) Acta Augustana (1518), 4) Disputatio... in studio Lipsensi futura (1519), 5) Resolutiones Lutheriana (1519/WA 2, 391–403), 6) Resolutio Lutheriana... de potestate papae (1519) ja 7) Contra malignum Iohannis Eccii (1519). Lopussa ilmeisesti Johannes Oikolampadiuksen kirjoitus Johann Eckiä vastaan vuodelta 1520 (Canonicorum indoctorum Lutheranorum). Vuoden 1520 toinen laajennettu painos sisältää edellisten lisäksi Lutherin seuraavat kirjoitukset: 1) Responsio ad condemnationem doctrinalem (1520), 2) Confitendi ratio (1520) ja 3) In epistolam Pauli ad Galatas (1519). Lopussa Leipzigin neuvotteluiden (päätös)asiakirja lokakuulta 1519 (Resolutiones duodecim sequentium conclusionum/WA 2, 403–435).

1519

* Auslegung deutsch des Vater unsers für die einfeltigen Leiten. Isä meidän -rukouksen selitys yksinkertaisille maallikoille. Lutherin saarnat Isä meidän -rukouksesta pidetty paastonaikana vuonna 1517 ja opetushetket iltajumalanpalveluksessa vuoden 1518 lopulla. Tämä Lutherin itse laatima laitos valmistunut helmi-huhtikuussa 1519 (vrt. aiempi laitos 1518). Useita painoksia. Yhteenvedoksi liitetty kirjoitus Lyhyt esitys Isä meidän -rukouksen ymmärtämiseksi ja rukoilemiseksi (ks. Eine kurze Form das Pater noster zu verstehen und zu beten) ja vuoden 1520 painokseen myös toinen rukousohje (WA 6, 20–22: Eine kurze und gute Auslegung des Vater unsers vor sich und hinter sich). Latinaksi 1520 (Explanatio dominicae orationes). Bööminkielelle 1521. Julkaistu myös Italiaksi. Kirjaa on pidetty reformaation ensimmäisenä kansankirjana. Reformaation avainjulkaisu (9), hartaus ja opetus. – WA 2, 74–131; Ruuth 1917, 121–122; Dülmen 2002, 38, 58; suomeksi VT 1, 461–520 (suom. Aune krohn) & Isä meidän -rukouksen selitys (1982).

Eine kurze Form das Pater noster zu verstehen und zu beten. Lyhyt esitys Isä meidän -rukouksen ymmärtämiseksi ja rukoilemiseksi. Useita painoksia. Myös liitteenä teoksessa Auslegung deutsch des Vater unsers für die einfeltigen Leiten (1519). – WA 6, 9–19.

* [al.] In epistolam Pauli ad Galatas commentarius. Kommentaari Paavalin kirjeeseen galatalaisille. Valmistunut Philipp Melanchtonin avustuksella helmi-maaliskuussa 1519, painettu syyskuun alussa 1519. Melanchtonin esipuhe. Galatalaiskirjeen luentojen pohjalta työstetty jatkoselitys. Lutherin Galatalaiskirjeen luennot lokakuusta 1517 maaliskuuhun 1518. Useita painoksia. Toinen, Lutherin itse laatima laitos 1523 (In epistolam Pauli ad Galatas commentarius). Useita painoksia. Saksaksi 1525 (Die Epistel S. Paul an die Galater/saks. Vincentius Heydnecker). Reformaation avainjulkaisu (10), raamatunselitys. – WA 2, 436–618; Ruuth 1917, 129; Dülmen 2002, 59–60, 69; suomeksi VT 2, 43–234 (suom. Mauri E. Lehtonen).

* [Operationes F. Martini L. in Psalmos]. Veli Martti Lutherin teokset psalmeista. Ensimmäinen osa Lutherin toisesta psalmiluentosarjasta (1518–1521) menee painoon kevättalvella 1519 (psalmit 1–6). Melanchtonin esipuhe. Omistettu vaaliruhtinas Fredrikille. Saarnivaaran mukaan "evankelinen vanhurskauttamisoppi" on tässä teoksen ensimmäisessä osassa kirkkaan selvänä. Osat II-IV painetaan ilman omaa nimiölehteä vuosina 1520–1521 (psalmit 7–22) ja psalmit 1-13 myös erikseen vuonna 1521 (Piae ac doctae in Psalmos operationes). Koko teos (psalmit 1-22) on valmis vuonna 1521 (Piae ac doctae operationes in duas Psalmorum decades). Saksaksi yksittäisten psalmien selityksiä julkaistaan ilmeisesti vuodesta 1524 alkaen (ks. WA 5, 15–17): Von der Christlichen hoffnung (Ps. 5/n. 1524; myös nimellä Was hoffnunge sey), Vom glauben, was er sein (Ps. 13/1524?), Von dem heiligen Leiden Christi (Ps. 21/1524), Der zwei und zwanzigste Psalm Davids (Ps. 22/1525), Der fünfte Psalm David (Ps. 5/1525). Psalmien 1-9 selitys julkaistu saksaksi vuonna 1527 (WA 23, 387–389/Lutherin esipuhe: Das erste Theil der lateinischen Auslegung des Psalters D. M. Luthers/saks. Stephan Roth). Huom! Joulukuussa 1515 (tai vasta 1516) Luther ryhtyi valmistelemaan myös ensimmäisiä psalmiluentojaan (1513–1515) painoasua varten; julkaisuhanke ei kuitenkaan toteutunut (Kares 1945, 364; Dulmen 2002, 32). Ensimmäiset psalmiluennot ovat kuitenkin säilyneet Lutherin kirjoittamana, ja Pinomaan luonnehdinnan mukaan kyseessä onkin Lutherin "varhaisin suuri kirjallinen työ". Reformaation avainjulkaisu (11), raamatunselitys. – WA 5; Pinomaa 1976, 27, 91; Saarnivaara 1988, 100–101; Dülmen 2002, 60, 190; Tokuzen 2016, 45–47; suomeksi VT 2, 572–646 (Ps. 22 selitys/suom. Heidi Ollikainen).

Sermo de duplici iustitia. Saarna kahdenlaisesta vanhurskaudesta. Pidetty ilmeisesti jo maaliskuussa 1518, painettu viimeistään 1519. Saksaksi 1520 (Sehr gute Predigt von zweierlei Gerechtigkeit). – WA 2, 143–152; Dülmen 2002, 44–45; suomeksi teoksessa Iloinen kärsimys (1996, 33–44).

Ein Sermon von dem Ehelichen Stand. Saarna aviosäädystä. Pidetty tammikuussa, julkaistu toukokuussa 1519. Useita painoksia. Vuonna 1519 painettiin saarnasta myös laitos, joka ei Lutherin muokkaama (Ein Sermon von dem Ehelichen Stand). Julkaistu myös latinaksi ns. Frobenin laitoksen vuoden 1520 laajennetussa painoksessa (Sermo de matrimonio). – WA 2, 162–171; Dülmen 2002, 57.

Ein Sermon von der Betrachtung des heiligen Leidens Christi. Saarna Kristuksen pyhän kärsimyksen tutkistelemisesta. Maaliskuussa. Useita painoksia. Latinaksi 1521 (Sermo de meditatione Dominice passionis). – WA 2, 131–142; Ruuth 1917, 122; Dülmen 2002, 60; suomeksi VT 1, 523– 529 (suom. Aune Krohn) & teoksessa Iloinen kärsimys (1996, 79–87).

Luthers Unterricht auf etliche Artikel, die ihm von seinen Abgönnern aufgelegt. Lutherin opetus muutamista artikkeleista, joita hänen kadehtijansa ovat levittäneet. Helmikuussa. Useita painoksia. Paavin nuntiuksen Karl von Miltitzin kanssa sovittu sovintokirjoitus. Luther tekee eron sen välillä, mikä on varmaa tai epävarmaa, ja mikä on Jumalan käsky ja mikä kirkon. Kirjoitettu saksaksi kansaa varten. – WA 2, 66–70; Tela 1916, 104; Dülmen 2002, 59; suomeksi Fitzer 1970, 22–27 (osin).

* Disputatio D. Joh. Eccii et Martini Luther in studio Lipsensi futura. Tohtori Johann Eckin ja Martti Lutherin väitökset tulevassa Leipzigin väittelyssä. 18 teologista ja 12 filosofista teesiä. Helmikuussa. Lutherin vastateesit Eckin kahteentoista teesiin. Mukana julkaisussa myös Eckin kirje ja 12 teesiä, sekä Lutherin kirje Andreas Karlstadtille. Uusi, laajennettu painos toukokuussa (Disputatio et excusatio F. Martini Luther adversus criminationes D. Iohannis Eccii). Lutherin esipuhe ja yksi uusi, tahdon vapautta koskeva teesi (teesi 7). Huom! Johann Eck oli ilmeisesti ensimmäinen, joka käytti Lutherista ja tämän seuraajista pilkkanimitystä "luterilaiset" (Lutherani). Reformaation avainjulkaisu (12), Leipzigin väittely. – WA 2, 153–161; Arffman 1981, 134–135, 137–138; Mann 1983, 64; Kittelson 1996, 152–153; Dülmen 2002, 56–57, 58–59, 62; KTT 63–66.

* Resolutio Lutheriana super propositione sua tercima decia de potestate papae. Selitys paavin valtaa koskevasta väitteestä kolmetoista. Ns. Rooman paavin vallasta. Kesäkuussa. Edellisen julkaisun paavin valtaa koskevan teesin puolustus (teesi 12/13). Uusi, laajennettu painos elokuun lopussa (Resolutio Lutheriana super propositione sua decia tertia de potestate papae). Arffman luonnehtii kirjoitusta Lutherin suureksi tilinteoksi papalistisen magisterium-teorian kanssa. Reformaation avainjulkaisu (13), Leipzigin väittely. – WA 2, 180–240; Arffman 1981, 138–140; Mann 1983, 64; Kittelson 1996, 154; Dülmen 2002, 63.

[Scheda adversus Jacobum Hochstraten]. Lentolehtinen Jacob von Hochtratenia vastaan. Valmistunut heinäkuussa 1519, painettu vasta 1545 (ks. Tomus primus omnium operum). Luther puolustautuu dominikaani Jacob von Hoschtratenin hyökkäyksiä vastaan. – WA 2, 384–397; Dülmen 2002, 67. 

Ein Sermon von dem Gebet und Prozession in der Kreuzwoche. Saarna rukouksesta ja ristinviikon juhlakulkueesta. Kesäkuussa. Useita painoksia. – WA 2, 172–179; Dülmen 2002, 63.

Contra malignum Iohannis Eccii iudicium super aliquot articulis a fratribus quibusdam ei suppositis Martini Lutheri defensio. Martti Lutherin puolustus tohtori Eckin pahansuovista tuomioista joidenkin hänen tietoonsa tulleiden, tiettyjen veljien laatimien artikkeleiden johdosta. Valmistunut heinäkuun lopussa, painettu syyskuun lopussa. Puolustuskirja Eckin hyökkäyksiä vastaan. – WA 2, 621–654; Dülmen 2002, 68.

Resolutiones Lutheriana super propositionibus suis Lipsiae disputatis. Lutherin selitykset Leipzigin väittelyssä esitetyistä teeseistä. Elokuussa. Useita painoksia. Myös nimellä Epistola D. Martini Luther ad Georgium Spalatinum etc. de disputatione sua. Kirjoituksen laajempi versio julkaistu ns. Froben-laitoksen vuoden 1520 painoksissa (ks. edellä). – WA 2, 388–435 (laajempi versio); Arffman 1981, 175–177; Dülmen 2002, 68–69.

Ad Aegocerotem Emserianum M. Lutheri additio. M. Lutherin lisäys Emser-kauriille. Lutherin vastaus Emserin kirjoitukseen, jossa tämä todistaa, että Luther tuomitsisi hussilaisten luopumisen Rooman yhteydestä. Lutherin kirjoitus on liitetty myös loppuun Hieromys Emserin teoksessa De Disputatione Lipsicensi, quantum ad Boemos obiter deflexa est (1519/Väitös kauriin metsästyksestä). – WA 2, 655–679; Dulmen 2002, 68, 70, 73. 

* Ein Sermon von dem Sakrament der Busse. Saarna parannuksen sakramentista. Lokakuussa. Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (14), rippi. – WA 2, 709–723; Dülmen 2002, 70.

Ein Sermon von der Bereitung zum Sterben. Saarna kuolemaan valmistautumisesta. Lokakuussa. Useita painoksia. Latinaksi 1520 (Sermo de praeparatione ad moriendii). Dülmen toteaa, että Luther on muokannut saarnan "vastaamaan omaa vanhurskauttamisoppiaan". – WA 2, 680–697; Dülmen 2002, 71; suomeksi VT 1, 529–542 (suom. Aune Krohn).

Ad Johannem Eccium M. Lutheri epistola super expurgatione Ecciana. Lutherin vastauskirje Johann Eckin kirjoitukseen Puhdistus (Expurgatione). Marraskuussa. – WA 2, 698–708; Dülmen 2002, 73. 

* Ein Sermon von dem heiligen hochwürdigen Sakrament der Taufe. Saarna pyhästä korkea-arvoisesta kasteen sakramentista. Marraskuussa. Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (15), kaste. – WA 2, 724–737; Dülmen 2002, 72; suomeksi VT 1, 543–553 (suom. Aune Krohn) & teoksessa Kaste ja usko (1991, 25–40).

* Ein Sermon von dem hochwürdigen Sakrament des heiligen wahren Leichnams Christi und von den Bruderschaften. Saarna Kristuksen totisen ruumiin kalliista sakramentista ja munkkiveljeskunnista. Marraskuussa. Useita painoksia. Latinaksi 1524 (De Sacramento eucharistiae contio dignissima, item de fraternitatibus). Reformaation avainjulkaisu (16), ehtoollinen. – WA 2, 738–758; Kittelson 1996, 225; Dülmen 2002, 73; Arffman 2008, 43–45.

(al.) Ein Sermon gepredigt in Leipzig aus dem Schloss an Tage Petri und Pauli. Leipzigin linnassa pidetty saarna Pietarin ja Paavalin päivänä. Pidetty 29.6.1519. Useita painoksia. Vuoden 1520 painos nimellä Ein trostlich Predig von der Gnaden Gottes und fryen Willen und von dem Gewalt der Schlüssel sant Petri. Tokuzen toteaa, että kyseessä olisi ensimmäinen ns. lentolehtisenä (aiemmat saarnajulkaisut Lutherin itsensä valmistelemia) painettu Lutherin saarna. – WA 2, 241–249; Dülmen 2002, 65-66; Tokuzen 2016, 96.

(al.) Eine christliche Vorbetrachtung, so man will beten das heilig Vater unser. Nikolaus von Amsdorffin laatima lyhyt rukousohje Lutherin Isä meidän -rukouksen luentojen ja Johann Agricolan vuonna 1518 niistä toimittaman teoksen pohjalta (ks. Auslegung und Deutung des heilige Vater unsers). Linkissä vuoden 1522 painos. Useita painoksia. Vuonna 1526 nimellä Was dem gemeinen Volke nach der Predigt vorzulesen ja myös yhteensidottuna Lutherin vuoden 1526 saksalaisen messun kanssa (ks. Deutsche Messe und Ordnung Gottesdienst; tällöin ilmeisesti nimellä Vermahnung und kurze Deutung des Vater unsers; ks. WA 19, 52–53, 62–63). Vuonna 1529 nimellä Das Vatter unser, sein ausleg und geistlicher Verstand. – WA 9, 220–225.

(et al.) Disputatio Johannis Eccii et Martini Lutheri Lipsiae habita. Teoksessa Disputatio excellentium. D. doctorii Johannis Eccij & Andree Carolostadij  (1519). Johann Eck, Andreas Karlstad & Martti Luther. Teos sisältää Leipzigissä pidettyjen väittelyiden pöytäkirjat. Lutherin mukaan kirkolliskokous voi erehtyä, ja olikin erehtynyt mm. tuomitessaan Jan Hussin kerettiläiseksi. Väittelyn pöytäkirjat on painettu myös vuonna 1520 (WA 59, 427–605: Disputatio inter egregios et praeclaros viros ac doctores Joannem Eccium et Martinum Lutherum). – WA 2, 250–383; Kittelson 1996, 154–159; Dülmen 2002, 63–67; Arffman 2009, 103–104; Tokuzen 2016, 62–65.

Lennart Pinomaan laskelmien mukaan jälkimaailmalle on tavalla tai toisella säilynyt noin 3000 Lutherin saarnaa (Pinomaa 1976, 26; luvussa ovat mukana sekä painetut että painamattomat saarnat, sekä Lutherin itse laatimat että muiden selosteina säilyneet saarnat). Tunnetuimmat ainoastaan muiden selosteina säilyneet saarnat ovat ns. Invocavit-viikon kahdeksan saarnaa, jotka Luther piti palattuaan Wartburgin linnasta Wittenbergiin maaliskuussa 1522 (WA 10/3, 1–64; Kittelson 1991, 208; Dülmen 2002, 119–120; Marty 2006, 95; Arkkila 2016, 49; KTT, 130–138; suomeksi VT 3, 373–398/suom. Lennart Pinomaa & Miten Jumala uudistaa kirkkoa/SLEY-kirjat 1996/suom. Erkki Koskenniemi). Lutherin yhtenä ensimmäisenä säilyneenä saarnatyyppisenä käsikirjoituksena voitaneen pitää hänen Litzkan rovastia varten laatimaansa latinankielistä (malli)saarnaa vuodelta 1512 (WA 1, 8–17: Sermo praescriptus praeposito in Litzka). Ainakin yksi säilyneistä saarnoista lienee pidetty jo 20.5.1510 (WA 4, 595–604: Ex autographo Lutheri quod reperiebatur in Monasterio Augustinen Erffurdiae). Elämänsä viimeisen saarnan Luther piti Matteuksen evankeliumin 11. luvun johdosta 14.2.1546 (WA 51, 187–196: Predigt über Matth. 11: 25– zu Eisleben gehalten; Kittelson 1996, 339; Dülmen 2002, 402).

1520-luku

1520

* Tessaradecas consolotoria pro laborantis et onerantis. Neljätoista lohdutusta työtätekeville ja raskautetuille. Kirjoitettu keisarinvaalista sairaana palanneelle vaaliruhtinaalle elo-syyskuussa 1519, painettu helmikuussa 1520. Useita painoksia (Lutherin uusi esipuhe vuoden 1535–1536 painoksessa). Myös saksaksi 1520 (Ein trostlichs Büchlein in aller widerwertikait ains jeden Christglaubigen menschen/saks. Georg Spalatin). Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (17), hartaus ja opetus. – WA 6, 99–134; Ruuth 1917, 129; Kittelson 1996, 165; Dülmen 2002, 69; Arkkila 2016, 41; suomeksi VT 3, 457–499 (suom. Kaarina Visakanto).

* Ein Sermon von den Bann. Saarna pannasta. Pidetty ilmeisesti joulukuussa 1519, mutta painettu vasta 1520. Useita painoksia. Reformaation avainjulkaisu (18), kirkonkirous. – WA 6, 61–75; Dülmen 2002, 47.

Verklärung D. M. Luthers etlicher Artikel in seinem Sermon von dem heiligen Sakrament. Tohtori M. Lutherin selitys muutamista pyhää sakramenttia koskevassa saarnassa esitetyistä artikkeleista. Tammikuussa. Useita painoksia. – WA 6, 76–83; Ruuth 1917, 122; Kittelson 1996, 228–229; Dülmen 2002, 75.

D. Martin Luthers Antwort auf die Zettel, so unter des Officials zu Stolpen Siegel ist ausgegangen. Tohtori Martinus Lutherin vastaus huomautukseen, joka on julkaistu virkamiehen Stolpenin sinetillä. Helmikuussa. Myös latinankielinen versio (WA 6, 142–153: Ad schedulam inhibitionis sub nomine episcopi Misnensis editam super sermone de sacramento eucharistiae M. Lutheri Augustinani responsio). – WA 6, 135–141; Dülmen 2002, 76.

* Confitendi ratio. Ripin tapa. Maaliskuussa. Useita painoksia. Myös saksaksi 1520 (Ein heilsams Büchlein vom der Beich gemacht/saks. Georg Spalatin). Useita painoksia. Aiempi laitos 1518 (ks. Instructio pro confessione peccatorum). Ripin yhteydessä tapahtuvan kuulustelun kysymyskirja. Lutherin mukaan ehtoolliselle tulevilta piti kuulustella, tiesivätkö he kristinopin alkeet ja mistä ehtoollisessa oli kysymys. Lutherin katekismusten ensimmäinen luonnos. Reformaation avainjulkaisu (19), kansanopetus. – WA 6, 154–169; Tela 1916, 144; Dülmen 2002, 78.

Responsio ad condemnationem doctrinalem. Vastine tohtoreitten hylkäystuomioon. Maaliskuussa. Teoksen koko nimi Condemnatio doctrinalis librorum Martini Lutheri per quosdam magistros nostros Lovanienses et colonienses facta, responsio Lutheriana ad eandem damnationem. Luther yrittää kumota Louvainin ja Kölnin yliopistojen joidenkin Lutherin lausuntojen tuomiot. – WA 6, 170–195; Arffman 1981, 186–187; Dülmen 2002, 75, 77.

** Von den guten Werken. Hyvistä töistä. Ns. Puhe hyvistä töistä. Valmistunut toukokuussa, painettu kesäkuussa. Useita painoksia. Latinaksi 1521 (De bonis operibus). Ensimmäinen reformaatioliikkkeen piirissä kirjoitettu etiikan esitys. "Se, mikä ei tapahdu uskossa, on syntiä." Luther torjuu syytöksen, että hän ylipäänsä torjuisi hyvät teot. Huom! Esimerkiksi tämän kirjan painoi Wittenbergissä Melchior Lotther nuorempi, joka vuonna 1519 oli perustanut tehokkaan kirjapainon kaupunkiin (ks. Dülmen 2002, 61). Lutherin reformatorinen pääteos (1). – WA 6, 196–276; Tela 1916, 106–108; Holmqvist 1917, 58; Ruuth 1917, 141–142; Dülmen 2002, 79–80; Arffman 2008, 48; Arkkila 2016, 110, 122/viite 102; suomeksi VT 2, 235–316 (suom. A. F. Peltonen & Mauri E. Lehtonen) & Puhe hyvistä teoista (Herättäjä-yhdistys 1984/suom. Juhani Elenius).

** Von dem Papstthum zu Rom wider den hochberühmten Romanisten zu Leipzig. Leipzigin maineikkaita paavilaisia vastaan Rooman paaviudesta. Ns. Rooman paaviudesta. Valmistunut toukokuussa, painettu kesäkuussa. Useita painoksia. Luther kumoaa katolisen kirkkokäsityksen, jonka mukaan kirkko on paaville kuuliaisten näkyvä yhteys, ja esittää, että kirkko on kaikkialla, missä usko Kristukseen elpyy (näkymätön yhteys + ulkonainen kirkko). Huom! Ei tule sekoittaa vuoden 1519 teokseen paavin vallasta (ks. Resolutio Lutheriana de potestate papae). Lutherin reformatorinen pääteos (2). – WA 6, 277–324; Tela 1916, 108–109; Ruuth 1917, 129; Holmqvist 1917, 58; Kittelson 1996, 167; Dülmen 2002, 78–79; Arkkila 2016, 122/viite 102. 

* Eine kurze Form der zehn Gebote, eine kurze Form des Glaubens, eine kurze Form des Vater unsers. Kymmenen käskyä, uskontunnustus ja Isä meidän lyhyesti. Kesäkuussa. Kymmenen käskyn ja Isä meidän -rukouksen osuudet aiempien julkaisujen pohjalta (1518/1519), uskontunnustuksen osuus kokonaan uusi. Useita painoksia. Lutherin katekismusten toinen luonnos. Teos liitettiin myös osaksi Lutherin rukouskirjasta (1522: Betbüchlein). Huom! Vuonna 1523 Justus Jonas ja Johannes Agricola saivat tehtäväkseen lapsille tarkoitun oppikirjan laatimisen. Teos ei kuitenkaan valmistunut. Vuonna 1524 valmistui Johannes Bugenhagenin opetuskirjanen, joka sisälsi kymmenen käskyn, uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen selitysten lisäksi sakramentit. Reformaation avainjulkaisu (20), kansanopetus. – WA 7, 194–229; KTT 223–224.

* Ein Sermon von dem Neuen Testament, das ist von der heiligen Messe. Saarna Uudesta testamentista eli pyhästä messusta. Heinäkuussa. Useita painoksia. Dülmen tiivistää kirjan sisältöä näin: "Messu ei ole mikään uhri, jonka ihmiset tuovat Jumalalle, vaan Kristuksen uhri uskoville, jotka kaikki hänen kauttaan on vihitty papiksi." Reformaation avainjulkaisu (21), ehtoollinen. – WA 6, 349–378; Dülmen 2002, 82; suomeksi VT 1, 554–578 (suom. Aune Krohn).

** An den christlichen Adel deutscher Nation von des christlichen Standes besserung. Saksan kansan kristilliselle aatelille kristillisen säädyn parannuksesta. Ns. aatelikirjoitus. Elokuussa. Useita painoksia. Kirjan tiivistelmä omistettu keisari Kaarle V:lle. Painos 4000 kpl (Wittenberg: Melchior Lotther nuorempi). 2. uud. p. elokuussa 1520 (painoksen lisäys painettu myös erikseen: Hie nach volget so Doctor Marnus Luter jüngst gemacht hat von christlichs Standes besserunng). Italiaksi vuonna 1533. Luther kehottaa tässä ensimmäisessä suuressa reformatorisessa kirjoituksessaan aatelistoa poistaman kirkon ja yhteiskunnan epäkohdat. Luther muotoilee mm. oppinsa uskovien yhteisestä ja yleisestä pappeudesta eli siitä, että kasteen perusteella jokainen kristitty on yhtä hengellinen kuin toinenkin. Lutherin (suuri) reformatorinen pääteos (3). – WA 6, 381–469; Tela 1916, 109–112; Holmqvist 1917, 59–60; Ruuth 1917, 142–144; Arffman 1981, 189–194; Kittelson 1996, 168–170; Dülmen 2002, 82–83; Marty 2006, 73–74; Arffman 2008, 49–51; Arkkila 2016, 41; KTT 68, 70–76; suomeksi VT 2, 317–390 (suom. A. F. Peltonen & Mauri E. Lehtonen) & Fitzer 1970, 80–108 (osin); wikipedia-sivu (engl. To the Christian Nobility of the German Nation). 

Von den neuen eckischen Bullen und Lügen. Uusista eckiläisistä bullista ja valheista. Lokakuussa. Lutherin ensimmäinen julkinen vastine pannauhkausbullaan Exsurge Domine. Luther vastaa mm. Eckin Hussin polttamisen puolustukseen. – WA 6, 576–594; Arffman 1981, 238; Dülmen 2002, 85.

** De captivate Babylonica ecclesiae. Kirkon Baabelin vankeudesta. Lokakuussa. Useita painoksia. Saksaksi 1521 (Von der babylonischen Gefangenschaft der Kirche/saks. Thomas Murner). Luther tarttuu peruskysymykseen kirkon sakramenteista, kritisoi niiden väärää tulkintaa (esim. maaginen operus operatum -käsitys) ja esittää oman sakramenttinäkemyksensä olennaiset ainekset (lupaus –merkki –usko). Luther säilyttää seitsemän sakramentin sijaan toistaiseksi vain kolme; kasteen, parannuksen (ripin) ja ehtoollisen. Ehtoollisen osalta Luther vastustaa viinin kieltämistä maallikoilta, muuttumisoppia ja messun käsittämistä uhriksi. Lutherin (suuri) reformatorinen pääteos (4). – WA 6, 484–573; Tela 1916, 113–114; Holmqvist 1917, 60–61; Ruuth 1917, 144; Arffman 1981, 195; Kittelson 1996, 170–174; Dülmen 2002, 85–86; Marty 2006, 74–77; Arffman 2008, 51; Arkkila 2016, 41–42; KTT 68–69, 77–91; suomeksi VT 2, 391–486 (suom. Yrjö Loimaranta & Heidi Ollikainen) & Fitzer 1970, 123–147 (osin); wikipedia-sivu (engl. On the Babylonian Captivity of the Church).

* Adversus execrabilem antichristi bullam. Antikristuksen kirottua bullaa vastaan. Lokakuussa. Myös saksankielinen versio 1520 (WA 6, 613–629: Wider die Bulle des Endchrists/vuoden 1521 painos). Vastine paavin pannauhkausbullaan Exsurge Domini, johon oli mm. koottuna Lutherin kirjoiutuksista 41 lauselmaa, joita pidettiin kerettiläisinä tai muuten sopimattomina. Luther kannattajineen poltti paavin pullan, kanonisen lakirjan (Corpus iuris canonici) ja muita vastustajien teoksia 10.12.1521. Reformaation avainjulkaisu (22), kirkonkirous. – WA 6, 595–612; Arffman 1981, 238–239; Dülmen 2002, 86–87, 89–91; Marty 2006, 71–72; Arkkila 2016, 43; KTT 102.

** Von der Freiheit eines Christenmenschen. Kristityn vapaudesta. Marraskuusssa. Useita painoksia. Myös latinankielinen versio 1520 (WA 7, 39–73: Tractatus de libertate christiana; vuonna 1521 latinaksi nimellä De libertate christiana dissertatio ja vuonna 1521 saksaksi nimellä Ein nützliche fruchtbare Unterweisung was da sy der Gloub und ein war christenlich Leben/saks. Leo Jud).  Luther laati kirjan alunperin liitteeksi kirjeeseen paavi Leolle (ks. Ein Sendbrief an den Papst Leo X). Kirjan ("lyhyen puolustuksen"), samoin kuin kirjeen kirjoittamisesta, oli sovittu lokakuussa paavin nuntiuksen Karl von Miltitzin kanssa; kirje paaville painettiin lopulta erikseen ja Luther laati kirjaan uuden omistuksen. Kristityn hyvää omaantuntoa ja sisäistä vapautta tähdentävä kirjan aloittaa tunnettu lausepari: "Kristitty on vapaa herra, joka hallitsee kaikkea eikä ole kenenkään alamainen. Kristitty on kaikkien palvelija ja jokaisen alamainen." Arkkila nostaa esiin, miten myös Lutherin ilmaus "autuas vaihtokauppa" esiintyy jo tässä kirjassa, Vainio taas, miten Luther summaa jo tässä traktaatissaan lain ja evankeliumin periaatteen ja niiden välisen suhteen (lain ja evankeliumin oikea erottaminen). Lutherin (suuri) reformatorinen pääteos (5). – WA 7, 12–38; Tela 1916, 114–115; Holmqvist 1917, 61–62; Ruuth 1917, 145–146; Kittelson 1996, 174–176; Dülmen 2002, 86, 88–89; Marty 2006, 77–80; Arffman 2008, 52–53; Arkkila 2016, 42, 84, 132/alaviite 248; Tokuzen 2016, 100–102; KTT 69, 92–100; Vainio 2017, 150–152; suomeksi VT 2, 487–508 (suom. A. F. Peltonen & Heidi Ollikainen), Kristityn vapaudesta (SLEY 1968), Kristityn vapaudesta (Evankelis-luterilainen todistajaseura 1970), Fitzer 1970, 111–119 & Kristityn vapaudesta (1981); wikipedia-sivu (Kristityn vapaudesta).

Ein Sendbrief an den Papst Leo X. Lähetyskirje paavi Leo X:lle. Marraskuussa. Myös latinankielinen versio 1520 (ks. WA 7, 39–74: Epistola Lutheriana ad Leonem Decinum summum pontificem/vuoden 1521 painos). Kirjeen kirjoittamisesta sovittiin Karl von Miltitzin kanssa lokakuussa. Pinomaa toteaa, että kirjettä ei kuitenkaan koskaan lähetetty paaville. – WA 7, 1–11; Pinomaa 1976, 32–33; Dülmen 2002, 86, 88; suomeksi Fitzer 1970, 109–111.

Apellatio D. Martini Lutheri ad Concilium. Martti Lutherin vetoomus kirkolliskokouksesta. Joulukuussa. Myös saksankielinen versio 1520 (WA 7, 83–90: D. Martin Luthers Appellation oder Berufung an ein christlich frei Concilium). Luther toivoi, että ruhtinaat panisivat kirkon reformin alulle auttamalla konsiilia kokoontumaan. Ei tule sekoittaa vuoden 1518 vetoomukseen (Appellatio F. Martini Luther ad Concilium). – WA 7, 74–82; Arffman 1981, 246; Dülmen 2002, 90.

Warum des Paptes und seiner Jünger Bücher von Doktor Martin Luther verbrannt sind. Miksi paavi opetuslapsineen on polttanut tohtori Martti Lutherin kirjoja. Joulukuussa. Useita painoksia. Kirja perustuu ilmeisesti poikkeuksellisesti saksaksi pidettyyn luentoon 11.12.1520. Myös latinankielinen versio 1520 (Quare pontificis Romani et discipulorum eius libri a D. Martino Luthero combusti sint/Miksi tohtori Martti Luther poltti Rooman paavin ja hänen opetuslastensa kirjat). – WA 7, 152–186; Arffman 1981, 239; Dülmen 2002, 90–91.

[Das deutsch Requiem der verbranten Bullen und päpstlichen Rechten]. Lentolehtinen bullan ja kanonisen lain polttamisesta Wittenbergissä 10.12.1520. Epävarmaa, onko Lutherin kirjoitus.

[al.] Erbieten. Tarjous. Elokuussa. Luther painattaa tarjouksen ja kirjeen Kaarle V:lle, jossa hän anoo tämän suojelusta totuuden asiassa. Dülmenin mukaan Georg Spalatin muokkaa perusteellisesti molempia kirjoituksia. Myös latinaksi 1520 (Oblatio sive protestatio). – WA 6, 474–483; WA BR 2, 172–178; Dülmen 2002, 83–84.

(julk.) Epitoma responsionis ad Martinum Luther. Kesäkuussa. Luther julkaisee Silvester Prieriaksen kirjoituksen paavin erehtymättömyydestä alku- ja jälkisanoilla varustettuna. – WA 6, 325–348; Ruuth 1917, 141; Arffman 1981, 198–201; Dülmen 2002, 79.

[et al.] Conclusiones sexdecim de fide et ceremoniis. Kuusitoista johtopäätöstä uskosta ja seremonioista. 16 teesiä. Painettu mahdollisesti vasta vuonna 1521. Samassa julkaisussa myös kirjoitus Eiusdem de fide et oberibus saluberrima declaratio (ei ilmeisesti WA:ssa/en tiedä, onko Lutherin kirjoitus) ja Lutherin vuoden 1518 teesit (ks. Pro veritate inquirenda et timoratis conscientiis consolandis conclusiones). – WA 6, 379–380.

(esipuhe) Ulrich von Augsburg: Epistola adversus constitutionem de cleri coelibatu. Lutherin kirje Ulrich von Augsburgille julkaistuna kirjasen esipuheena. – WA BR 12, 22–23.

(kok.) Mancherli Büchlin und Tractätlin. Lutherin ensimmäinen saksankielisten teosten kokoelma. Ks. alla.

Andreas Cratander julkaisee ensimmäisen Lutherin saksankielisten teosten kokoelman vuonna 1520 (Martini Luthers der waren göttlichen schrifft Doctors Augustiner zuo Wittenbergk mancherley büchlin und tractetlin; Dülmen 2002, 77). Kokoomateos sisältää seuraavat Lutherin kirjat: 1) Auslegung deutsch des Vater unsers (1519), 2) Eine kurze Form das Pater noster zu versten und zu beten (1519), 3) Ein Sermon von der Sakrament der Buss (1519), 4) Ein fast nützliche betrachtung des Leidens Christi (1519), 5) Von der beicht, ein nützbarlihe Unterweisung einem jeden Christen fast not und gut (vuonna 1519 nimellä Eine Kurze Unterweisung, wie man beicten soll), 6) Eine gute trostliche Sermon von der wirdigen bereitung zu dem hochwirdigen Sakrament (1518), 7) Ein sermon von dem Ablass und Gnade (1518), 8) Underrichtung Doctor Martini Luther Augustiners auf etlich Artikel (1519), 9) Vom Ehelichen Stand, ein Predig (1519), 10) Von Bereitung zu einem seligen Tod (1519), 11) Ein Sermon von dem Wucher (1519), 12) Ein Sermon von dem Bann (1520), 13) Ein Sermon von dem Gebett und Procession in der Kreuzwochen (1519), 14) Ein Sermon von dem heiligen hochwirdigen Sakrament des Tauffs (1519), 15) Ein Sermon von dem hochwirdigen Sakrament des heiligen waren Leichnams Christi (1519), 16) Von den Bruderschafften (1519), 17) Antwort des Artikels von dem Sakrament, ob man jederman geben soll beider gestalt (vuonna 1520 nimellä Verklärung...von dem heiligen Sakrament), 18) Ein trostliche Predig von der Gnaden Gottes und freyen Willen (vuonna 1519 nimellä Ein Sermon gepredigt in Leipzig aus dem Schloss an Tage Petri und Pauli) ja 19) Auslegung des hundert und neunzehn Psalmen (1518). Lopussa Lutherin opetusten puolustuskirjoitus Schirmred der Lehre Luthers (tekijä ilmeisesti Lazarus Spengler).

1521

* Assertio omnium articulorum per bullam novissivam damnatorum. Tunnustus kaikkien niiden kohtien johdosta, jotka Leo X:nnen uusimalla pannajulistuksella ovat tuomitut. Painettu tammikuussa 1521 (WA:n mukaan jo 1520; ilmeisesti lyhyempi versio). Saksaksi maaliskuussa 1521 (WA 7, 299–457: Grund und Ursach aller Artikel D. Martin Luthers, so durch römische Bulle unrechtlich verdammt sind). Erityisesti Luther käsittelee vapaan tahdon ongelmaa. Reformaation avainjulkaisu (23), kirkonkirous. – WA 7, 91–151; Arffman 1981, 239–244; Dülmen 2002, 94–95; suomeksi teoksessa Sidottu ratkaisuvalta (1952, 339–352).

An den Bock zu Leipzig. Lepzigin pässille. Tammikuussa. – WA 7, 259–265; Dülmen 2002, 91.

Auf das Bocks zu Leipzig Antwort. Kirjoitus Leipzigin pässin vastaukseen. Tammi-helmikuussa. – WA 7, 266–283; Dülmen 2002, 91.

Ein Unterricht der Beichtkinder über die verboten Bücher. Rippilasten opetus kielletyistä kirjoista. Helmikuussa. Useita painoksia. Kirjassa käsitellään tapausta, jossa rippi-isä utelee ripittäytyjälta Lutherin kirjojen opetuksen tunnustamisesta. – WA 7, 284–298; Dülmen 2002, 94.

* Enerrationes epistolarum et evangeliorum, quas postillas vocant. Maaliskuussa. Useita painoksia. Adventtipostilla. Omistettu vaaliruhtinaalle. Myös saksaksi 1521 (Postille oder auslegung der Epistel und Evangelien durch den Advent). Huom! Jo lokakuussa 1519 vaaliruhtinas oli pyytänyt Lutheria toimittamaan evankeliumi- ja epistolapostillan. Tehtävä oli Lutherista houkutteleva, mutta hän ei löytänyt vielä aikaa siihen. Reformaation avainjulkaisu (24), raamatunselitys. – WA 7, 458–537; Dülmen 2002, 71–72, 95.

* Das Magnificat verdeutscht und ausgelegt. Marian ylistyslaulun selitys. Valmistelu aloitettu marraskuussa 1520, painaminen maaliskuussa 1521, mutta koko kirja valmis vasta Wartburgissa kesäkuussa 1521. Painettu elo-syyskuussa 1521. Useita painoksia. Omistettu vaaliruhtinaan veljenpojalle, Saksin prinssi Juhana Fredrikille. Latinaksi 1525 (Magnificat commentarij). Teosta on myöhemmin pidetty yhtenä Lutherin parhaista hartauskirjoista ja helmenä Lutherin raamatunselitysten joukossa. Teoksen keskeisenä sisältönä on mm. Jumalan "vieras" ja "oma" työ, jonka pohjalta Luther pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi Jumala sallii kärsimyksen. Oikeanlaisen uskon, rakkauden ja nöyryyden esikuvana on Maria. Reformaation avainjulkaisu (25), hartaus ja opetus. – WA 7, 538–604; Kittelson 1996, 187–189; Dülmen 2002, 96; Marty 2006, 86; Arkkila 2016, 46; KTT 117; Vainio 2017, 187–191; suomeksi VT  2, 509–571 (suom. Heidi Ollikainen) & Marian ylistyslaulu (1986).

* Auf das überchristlich, übergeistlich und überkünstlich Buch Bocks Emsers zu Leipzig Antwort. Vastaus Lepizigin pässi Emserin ylikristilliseen ja ylihengelliseen ja ylitaiteelliseen kirjaan. Maaliskuussa. Tässä kirjoituksessa on keskeinen osuus kysymyksellä Raamatun ymmärtämisestä. Lutherin mukaan Raamatun teksteille on annettana vain yksi, kirjaimellinen merkitys. Vuonna 1525 nimellä Ein sere gut nützlich Unterschied vom Buchstabe und vom Geist. Reformaation avainjulkaisu (26), vastakirjoitus Hieronymus Emserille. – WA 7, 614–688; Ruuth 1917, 133; Dülmen 2002, 97–98.

* Ad librum eximii magistri nostri Ambrosii Catharini defensoris Silvestri Prieraris acerrimi responsio. Vastaus Ambrosius Catharinuksen Silvester Prieriasta puolustavaan kirjaan. Valmistunut maalis-huhtikuussa, painettu kesäkuussa. Useita painoksia. Saksankielinen versio 1524 (Offenbarung des Endchrists aus dem Propheten Daniel, wider Catharinum). Tässä kirjoituksessa Luther keskittyy kirkon ja paaviuden ymmärtämiseen. Kirkko on siellä, missä kaste, ehtoollinen ja ennen kaikkea julistettu evankeliumi ovat, paavin kirkko on antikristuksen kirkko. Reformaation avainjulkaisu (27), vastakirjoitus Ambrosius Catharinukselle. – WA 7, 698–778; Dülmen 2002, 98.

[Tröstung für eine Person in hohen Anfechtungen]. Lohdutus vaikeiden ahdistusten ihmiselle. Valmistunut ilmeisesti 1521, painettu vasta 1545 (ks. Etliche Trostschriften und Predigten für die, so in Todes und ander Not und Anfechtung sind). – WA 7, 779–791.

Deutsche Auslegung des 67. (68.) Psalmes. Psalmin 67 (68.) saksankielinen selitys. Toukokuussa. Useita painoksia. Lutherin ensimmäinen Wartburgin linnassa syntynyt teos (kaikkiaan Wartburgissa valmistui kymmenkunta kirjaa). – WA 8, 1–35; Kittelson 1996, 186–187; Dülmen 2002, 106; KTT 115.

** Von der Beicht, ob die der Papst Macht zu gebieten. Ripistä, onko paavilla oikeus vaatia sitä. Kesäkuussa. Useita painoksia. Luther käsittelee vielä kerran parannuksen sakramenttia eli rippiä. Hänen mukaansa rippi tulisi tehdä oman päätöksen pohjalta, eikä pakosta, ja se voidaan tehdä kenen tahansa uskonveljen kanssa. Kirjan loppuliitteenä psalmin 118 (119.) selitys (Der hundert und achtzehnten Psalm/linkissä vuoden 1522 painos). Lutherin reformatorinen pääteos (6). – WA 8, 129–204; Tela 1916, 126; Arffman 1985, 86–87; Kittelson 1996, 191; Dülmen 2002, 106–107; KTT 115–116.

** Rationis Latomianae pro incendiariis Lovaniensis scholae sophistis redditae Lutheriana confutatio. Lutherin kumoava vastine lausunnosta, jonka  Latomus on kirjoittanut tukeakseen Louvainen tiedekunnan jumaluusoppineita. Ns. Vastine Latomukselle. Valmistunut touko-kesäkuussa, painettu ilmeisesti kesäkuussa. Pinomaan mukaan teos valmistui alle kahdessa viikossa. Lutherin vastine louvainilaisen Jacobus Latomuksen kiistakirjoitukseen, jossa tämä oli ryhtynyt puolustamaan Lutherin kirjojen polttamisvaatimusta. Omistettu Justus Jonakselle. Gottfried Fitzerin luonnehdinnan mukaan kirjoituksen ytimenä ovat teologiset periaatteet "yksin armosta", "yksin uskosta" ja "yksin Raamattu" (sola gratia, sola fide, sola Scriptura), Pinomaan mukaan "pienikokoinen dogmatiikka" ja "Sidotun ratkaisuvallan" edelläkävijä, ja ainoa Lutherin kirjoitus, jossa ilmaisu "samalla kertaa vanhurskas ja syntinen" (simul iustus et peccator) joutuu käsiteltäväksi (VT 3, 253–254). Lutherin teologinen pääteos (7). – WA 8, 36–126; Fitzer 1970, 37–38; Pinomaa 1976, 27–28; Kittelson 1996, 190; Dülmen 2002, 107; Marty 2006, 90–92; Arffman 2009, 105–106; KTT 116–117; suomeksi VT 3, 255–369 (suom. Mauri E. Lehtonen) & Fitzer 1970, 38–59 (osin).

Ein Widerspruch D. Luthers seines Irrthums, erzwungen durch den allhochgelehrtesten Priester Gottes, Herrn Hieronymus Emser. Tohtori Lutherin vastaväite herra Hieronymus Emserille. Heinäkuussa. Vastaus Emserin Quadruplicalle. Aiheena mm. yleinen pappeus. – WA 8, 241–254; Kittelson 1996, 190–191; Dülmen 2002, 107.

Der 36. (37.) Psalm Davids. Daavidin 36. (37.) psalmi. Elokuussa. Useita painoksia. Omistus "Wittenbergin piskuiselle laumalle lohdutuskirjeeksi". Latinaksi 1525 (teoksessa Epistolarum farrago). – WA 8, 205–240; Dülmen 2002, 108; KTT 120.

Themata de Votis. (Munkki)lupauksen teemasta. 139 + 141 teesiä. Syyskuussa. Myös saksaksi 1521 (Doctoris Mar. Luther kurze Schlussrede von den gelobten und geistlichen Leben der Kloster). Näissä teeseissään Luther kielsi munkkilupausten sitovuuden. Julkaistu myös vuonna 1522 (ks. Propositiones Wittembergae). – WA 8, 313–335; Arffman 1985, 19–20; Dülmen 2002, 109; KTT 122.

Evangelium von den zehn Aussätzigen. Saarna kymmenen spitaalisen evankeliumista. Valmistunut syyskuussa, painettu marraskuussa. Useita painoksia. Tämäkin saarna käsittelee rippiä. Liitetty myöhemmin Lutherin kirkkopostillaan. – WA 8, 336–397; Dülmen 2002, 109; KTT 120–121.

** De abroganda missa privata. Yksityismessujen poistamisesta. Marraskuussa (linkissä vuoden 1522 painos). Saksankielinen versio marraskuussa 1521 (WA 8, 477–563: Vom Missbrauch der Messe/Messun väärinkäytöstä/linkissä vuoden 1522 painos). Useita painoksia. Lutherin reformatorinen pääteos (8). – WA 8, 398–476; Tela 1916, 126; Arffman 1985, 42–43; Manns 1983, 89; Kittelson 1996, 193–194; Dülmen 2002, 110–111; KTT 121.

[Wider den Abgott zu Halle]. Hallen epäjumalaa vastaan. Luther on lähettänyt kirjoituksen Georg Spalatinille julkaistavaksi marraskuussa 1521, Spalatin ei kuitenkaan julkaissut kirjoitusta. Joulukuussa 1521 Luther uhkaa Mainzin arkkipiispalle Albrechtille julkaista kirjoituksen, ellei tämä torju anekauppaa. Teos jää ilmeisesti julkaisematta, mutta on säilynyt käsikirjoituksena. "Hallen epäjumala" on Mainzin arkkipiispan Hallessa oleva pyhiinjäännöskokoelma. – Tela 1916, 126–127; Manns 1983, 78; Kittelson 1996, 196; Dülmen 2002, 110, 112.

* (al.) Ad Cesaree Maiest. interrogata D. Martini L. responsum. Lutherin vastaus Wormsin valtiopäivillä 18.4.1521. Kirjasen lopussa saksaksi kuuluisat sanat: "Tässä seison, en muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen". Esimerkiksi Vainion mukaan huudahdus on kuitenkin todennäköisesti tarua, jolla tapahtumaan on lisätty dramatiikkaa jälkeenpäin. Uusi, laajennettu laitos 1521 (Acta et res gestae D. Martini Lutheri in Comitiis Principum Wormatiae/selostus Wormsin tapahtumista). Useita saksankielisiä versioita 1521 (esim. Etliche sunderliche fleisige handlung, Antwort Doctoris Martini Luthers/Erfurt, Uf das Fürhalten so durch Kayserlich Maiestat/toim. Georg Spalatin, Doctor Martini Luthers aygne Antwort auf Pfintztag/toim. Georg Spalatin). Luther antoi vastauksensa valtiopäivillä ensin latinaksi ja sitten saksaksi. Reformaation avainjulkaisu (28), Wormsin valtiopäivät. – WA 7, 814–887; Kittelson 1996, 179–182; Dülmen 2002, 100–101; Tokuzen 2016, 67–69; KTT 103–113; Vainio 2017, 54.

(al.) Ad dominum Carolum V. epistola post abitionem ex conventu imperiali Wormicae. Lutherin jäähyväiskirje Kaarle V:lle Wormsin valtiopäivien jälkeen Friedbergistä 28.4.1521. Luther antaa kirjeen Spalatinille vietäväksi. – WA BR 2, 306–310; Dülmen 2002, 104.

(al.) Ein untertenige christliche Schrifft des doctor Martinus Luthers an die Churfürsten. Lutherin kirje saksin vaaliruhtinas Fredrikille 28.4.1521. Myös nimillä Copia einer Missine (saks. Georg Spalatin; useita painoksia) ja Ein Sendbrieff von Doctor Martini Luther nach seinen abschyd von Worms (1521). – WA BR 2, 310–318.

[al.] Sermon gepredigt an der heiligen drei Könige Tag vom Reiche Christi und Herodes. Pidetty 6.1.1521. – WA 7, 237–245.

[al.] Ein Sermon gepredigt am Obersten. Pidetty 6.1.1521. – WA 7, 246–158.

[al.] Sermon von der würdigen Empfahung des heiligen waren Leihnams Christi. Pidetty kiirastorstaina 28.3.1520. Useita painoksia. – WA 7, 689–697.

[al.] Sermon von dreierlei gutem Leben, das Gewissen zu unterrichten. Huhtikuussa. Useita painoksia. – WA 7, 792–802.

[al.] Ein Sermon auf den Hinwege gen Worms zu Erfurt getan. Pidetty 7.4.1521. Useita painoksia. – WA 7, 803–813; Dülmen 2002, 98–99.

(julk.) Ein Urtheil der Theologien zu Paris über die Lehre D. Luthers. Luther kääntää Pariisin tiedekunnan päätöksen ja Melanchtonin puolustuksen saksaksi. Elokuussa. Molemmissa kirjoituksissa Lutherin alkupuhe ja loppusanat. Huom! Vuodelta 1521 on peräisin myös Philipp Melanchtonin teos Loci communes rerum theologicarum eli Ydinkohdat (SLEY 1986/suom. Risto Saarinen) – evankelisen teologian ensimmäinen kokonaisesitys, jota Luther suuresti arvosti. Kinnunen nostaa esiin, että kirja on syntynyt yhteistyönä Melanchtonin ja Lutherin kesken (KTT 117, 120). – WA 8, 255–312; Dülmen 2002, 108.

* (et al.) Passional Christi und Antichristi. Toukokuussa. Useita painoksia. Myös saksankielinen versio 1521 (Antithesis figurata vitae Christi et Antichristi). Teos on syntynyt Lutherin, Philipp Melanchtonin, juristi Johann Schwertfegerin (tekstit) ja taidemaalari Lucas Cranachin (kuvat) yhteistyönä. Sisältää 26 puupiirrosta ja näiden kuvatekstit, jotka osoittavat Kristuksen ja paavin vastakohtaa. Kirjanen on samalla hyvä esimerkki reformaatioajalla yleistyneestä kansankirjallisuudesta, jossa vastustajia ivattiin ja koetettiin saada naurunalaiseksi.  Huom! Saksassa levitettiin Wormsin valtiopäivien jälkeen myös lentokirjasta Tohtori Martti Lutherin kärsimys. Reformaation avainjulkaisu (29), kansankirjallisuus. – WA 9, 677–715; Tela 1916, 105–106; Arffman 2009, 41, 187; wikipedia-sivu (ital. Passional Christi und Antichristi).

(et al.) Christianissimi wittenbergensis gymnasij. Martti Luther, Andreas Karlstad & Philipp Melanchton (et al.). Lutherilla teoksessa seuraavat teesit: 1) Questio circularis de signis gratiae (1520/WA 6, 470–471), 2) Disputatio de baptismal legis (1520/WA 6, 472–473), 3) Disputatio de excommunicatione (1520/WA 7, 233–236) ja 4) Quaestio, utrum opera faciant ad iustificationem (1520/WA 7, 230–232). Seuraavat Lutherin teesit on painettu ilmeisesti vasta Lutherin kuoleman jälkeen: 1) Theses de excommunicatione (1519/WA 9, 310–312) ja 2) De sacramentis disputatio in distinctionem (1520/WA 9, 312–313). 

(kok.) Etlich Sermones D. Martini Lutheri neulich ausgegangen. Sisältää seuraavat Lutherin saarnat: 1) Sermon von dreierlei gutem Leben (1521/WA 7, 792–802), 2) Sermon von der würdigen Empfahung des heiligen waren Leihnams Christi (1521/WA 7, 689–697), 3) Von zweierlei gerechtigkeyt (1518/WA 2, 143–152) ja 4) Ein Sermon auf den Hinwege gen Worms zu Erfurt getan (1521/WA 7, 803–813). Lopussa Andreas Karlstadtin saarna vuodelta 1521. neue

(kok.) Drei Büchlein zu letst von dem hochberümbtenn und evangelischen Lerer Doctor Martin Luther ausgangen. Sisältää seuraavat Lutherin kirjoitukset: 1) Von dein deutschen Adel (1520/WA 6, 381–469), 2) Von der heiligen Messe (1520WA 6, 349–378) ja 3) Von dem Papstthum zu Rom (1520/WA 6, 277–324).

(kok.) Duae Martini Lutheri epistolae. Kaksi Lutherin kirjettä painettuna: ensimmäinen Merseburgin piispa Adolphille 4.2.1520 (WA BR 2, 24–27), toinen Mainzin arkkipiispa Albrechtille 4.2.1520 (WA BR 2, 27–29). Linkissä osana laajempaa yhteissidosta.

Keskellä ihmisjoukkoa Wormsin valtiopäivillä seisoi Lutherin kirjoilla lastattu pöytä. Lutherilta kysyttiin, oliko hän kirjoittanut nämä kirjat ja oliko niissä jotain, minkä hän nyt haluaisi peruuttaa. Erään tiedonannon (WA 7, 840) mukaan pöydällä olivat saksaksi seuraavat Lutherin kirjat (suluissa tässä luettelossa käytetty kirjan nimi): 1) De bonis operibus (Von den guten Werken, 1520), 2) De libertate christiana (Von der Freiheit eines Christenmenschen, 1520), 3) Ad nobelitatem Germanicam (An den christlichen Adel deutscher Nation, 1520), 4) De Novo testamento et missa (Ein Sermon von dem Neuen Testament, das ist von der heiligen Messe, 1520), 5) Assertio articulorum in Germanico (Grund und Ursach aller Artikel, 1521), 6) Ad officialem in Stolpen (D. Martin Luthers Antwort auf die Zettel, 1520), 7) Appellatio ad Concilium (D. Martin Luthers Appellation oder Berufung an ein christlich frei Concilium, 1520), 8) Libellus sie signatus J(ohann) G(runenberg) (epäselvää, mihin teokseen viittaa), 9) Quod respondeant confitentes super lectione librorum Martini (Ein Unterricht der Beichtkinder über die verboten Bücher, 1521), 10) Quidam Sermo ubi est homo pictus cum baculo ([Grosser?] Sermon von dem Wucher, 1520), 11) Alter quaternio inscriptus An den Bock (An den Bock zu Leipzig?, 1521) ja 12) Quidam liber octo quaternionum contra pontificem (Von dem Papstthum zu Rom, 1520). Latinaksi pöydällä olivat seuraavat kirjat (suluissa luettelossa käytetty nimike, jos poikkeaa selvästi tiedonannon nimestä): 1) Magnum volumen impressuni Basileae in folio (R. P. Doct. Martini Lutherii Augustiniani theologi synceri lucubrationum, 1520), 2) De captivitate Babylonica (1520), 3) Assertio articulorum (Assertio omnium articulorum, 1521), 4) De bonis operibus (1521), 5) Explanatio dominice orationis (1520), 6) Appellatio ad concilium (Apellatio D. Martini Lutheri ad Concilium, 1519/tai 1518), 7) Quare libri pontificis sint combusti (Quare pontificis Romani et discipulorum eius libri a D. Martino Luthero combusti sint, 1520), 8) Sermo de preparatione ad moriendum (1520), 9) Expositio in tredeciin psalmos primos (Piae ac Doctae In Psalmos operationes, 1521/psalmit 1-13) ja 10) Adversus execrabilem antichristi bullam (1520).