Suomenkieliset virsijulkaisut n. 1583–1816 (1/3)
Virsikirja oli pari vuosisataa sitten useimpien Suomen kotien ainoa kirja. Siihen kuului kuitenkin lisäosina katkismus, sunnuntaitekstit ja useita muita tarpeellisia kappeleita. Nyt kun pientenkin kotien kirjahyllyllä on monenlaista lukemista, on syytä palauttaa mieliin tämän vanhantyylisen hengellisen kirjan arvo. Sitä varten on tämä pieni opas painettu.
– Aarni Voipio, Virsien pyhä runous (2. p. 1955) –
Suomenkielinen virtemme
Ensimmäinen vaihe n. 1583–1604
- ensimmäiset painetut suomenkieliset virret (kirkolliset laulut) sisältyvät Mikael Agricolan toimittamaan Rukouskirjaan (1544) – mukana on noin 30 kirkollisen laulun sanat
- Finnon virsikirja n. 1583 (mukana mm. Lutherin taisteluvirsi Jumala ompi linnamme)
- 1500-luvulta on säilynyt lisäksi noin 70 eri suomenkielistä käsinkirjoitettua virttä (eniten kirkollisia lauluja sisältyy ns. Westhin koodeksiin – mukana on 25 kirkollista laulua)
- kirkkolaulu vielä pääosin pappien ja kuorojen asiana
Toinen vaihe 1605–1700
- Hemminki Maskulaisen virsikirja 1605 (mukana mm. Lutherin jouluvirsi Enkeli taivaan)
- Hemmmingius Henrici Maskulaisen Piae cantiones -laulukirjan suomennos 1616
- Olaus Elimaeuksen virsikirja 1621
- ensimmäinen arkkivirsijulkaisu ja vanhin painettu koraalikokoelma 1622
- Jonas Raumannuksen toimittama Manuale finnonicum 1646 (manualet olivat kokoomateoksia, jotka sisälsivät virsikirjan lisäksi mm. kalenterin, evankeliumikirjan, katekismuksen ja rukouskirjan)
- Johannes Gezelius vanhemman toimittama Suomenkielinen wirsi ja ewangeliumikirja 1668 (keskeiset uskonnolliset peruskirjat sisältävä kokoomateos, myöhempi nimi usein Suomalaisten sielun tawara)
- Johan Cajanuksen Etkös ole ihmis parca 1683 – Ruotsin ajan suomalaisen lyriikan korkein saavutus
- Matthias Salamniuksen Ilo-laulu Iesuxesta 1690 – 2265 säkeen kalevalamittainen messiadi
- suomenkielinen seurakunnan virsilaulu vakiintuu messussa, muissa jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa, virsiä aletaan laulaa myös kodin piiriin kuuluvissa tilaisuuksissa
Kolmas vaihe 1701–1816
- ns. Vanha virsikirja 1701 (mukana mm. Jo joutui armas aika, Herraa hyvää kiittäkää ja Sun haltuus rakas Isäni; Suomen ev.lut. kirkon virallinen virsikirja vuoteen 1886)
- ensimmäinen suomenkielinen koraalikirja 1702
- Isak Ervastin ensimmäiset virret 1732 (Ahasverus Fritschin Rukouskirjan liitteenä)
- Abraham Achrenius (k. 1769) ja lauluseurat sunnuntai- ja pyhäpäivien iltapäivisin Nousiaisten kirkon asehuoneessa 1760-luvulla – heränneiden seuralaulun kehto
- Thomas Ragvaldinpojan Christilliset arcki-wirret 1775 – arkkivirret-nimitys saa alkunsa
- Anders Achreniuksen ja Bengt Ignatiuksen toimittama Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790 (mukana mm. Armon lapset riemuitkaa, Joutukaa sielut & Nyt ylös sieluni)
- Elias Laguksen suomentama Siionin virret 1790 (ns. Vanha Siion)
- vuoden 1701 virsikirjasta "koko kansan" kirja – Suomen levinnein ja luetuin kirja (uskonnolliset peruskirjat sisältävä kokoomateos, jonka tarkoitus liturginen, opettavainen ja hartaudellinen)
Neljäs vaihe 1817–1917
- virsikirjakomitea 1817–1836 (ns. Tengströmin virsikirjakomitea; ehdotus 1836), 1863–1876 (ns. Lönnrotin virsikirjakomitea; ehdotukset 1867 ja 1871); komitean työ oli käytännössä pysähdyksissä 1836–1850 ja vuosina 1851–1862 työ keskittyi ruotsinkielisen virsikirjan valmisteluihin
- Bengt Jacob Ignatiuksen Uusia suomalaisia kirkko-virsiä 1824
- Elias Lönnrotin 13 julkaisua virsityön alalta 1865–1884
- Johan Hymanderin toimittama Siionin kannel 1874–1881 (vihkot 1–4; nykyinen laitos 1999)
- virsikirjakomitea 1876–1886 (ns. Krohnin komitea; ehdotus 1880)
- vuoden 1886 virsikirja (536 virttä; mukana mm. Johan Ludvig Runebergin sanoittamat virret Mä silmät luon ylös taivaaseen & On meillä aarre verraton; koraalikirja 1903)
- Wilhelmi Malmivaaran toimittama Siionin virret 1893 (nykyinen laitos 2016)
- Suomen lähetysseuran kustantama Hengellisiä lauluja ja virsiä 1900–1903 (osat 1–2; mukana mm. Simo Korpelan sanoittama laulu Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan)
- Oskari Jussilan toimittama Siionin laulut ja virret 1916 (nykyinen laitos 2016)
- ns. myöhemmän herännäisyyden kotien ja seuratupien virrenveisuu (1800-luvulla herätysliikkeiden käytössä lähinnä vuoden 1701 virsikirja, ns. Vanha Siion ja Halullisten sielujen hengelliset laulut)
Viides vaihe 1918–
- virsikirjakomitea 1918–192? (pj. Wilhelmi Malmivaara (1), siht. Lauri Pohjanpää; ehdotus 1923)
- virsikirjakomita 1928–1937 (pj. Aukusti Otavala, siht. Lauri Pohjanpää; ehdotus 1937)
- vuoden 1938 virsikirja (633 virttä; mukana mm. Soi kunniaksi Luojan, Ystävä sä lapsien, Mua siipeis suojaan kätke, Oi Herra luoksein jää, Sun kätes Herra voimakkaan & Oi Herra, jos mä matkamies maan; koraalikirja hyväksyttiin 1943; lisävihko käyttöön 1963 – mukana mm. Vieraalla maalla kaukana, Nyt kulkee halki korpimaan & Ilta on tullut Luojani)
- ns. vapaitten suuntien yhteinen Hengellinen laulukirja 1976 (nykyinen laitos 1991)
- virsikirjakomitea 1973–1984 (pj. Pentti Lempiäinen (1), siht. Seppo Suokunnas; ehdotus 1984)
- vuoden 1986 virsikirja (632 virttä; mukana mm. Hoosianna, Maa on niin kaunis, En etsi valtaa loistoa, Lensi maahan enkeli, Kosketa minua Henki, Jumala loi, Silmäisi eteen Jeesus, Päivä vain ja hetki kerrallansa, Kiitos sulle Jumalani, Käyn kohti Sinua, Kun on turva Jumalassa, Jumalan kämmenellä, Herra kädelläsi ja Hyvyyden voiman; lisävihko käyttöön 2016)
- ns. viidennen herätysliikkeen yhteinen laulukirja Viisikielinen 2014
- Suomen lähetyshiippakunnan Luterilaisia virsiä 2015
Luettelo vuoteen 1816 mennessä painetuista suomenkielisistä virsijulkaisuista
Käytetyt julkaisutyypit: virsikirja (ensisijaisesti jumalanpalveluskäyttöön tarkoitettu), arkkivirsijulkaisu (vaatimaton ja yleensä suppea, ensisijaisesti yksityiseen hartauskäyttöön tarkoitettu), virsikokoelma (kirkolliseen käyttöön tarkoitettu, yleensä nuotein varustettu), hengellinen laulukirja (laajempi, ensisijaisesti seurakäyttöön tarkoitettu), Piae cantiones (1616), Ilolaulu Jeesuksesta (1690) ja koraalikirja (1702).
Virheet ja puutteet: info@martinkirja.fi
Luettelo on jaettu kolmelle sivulle selaamisen helpottamiseksi:
Ensimmäinen vaihe n. 1583–1604
Mikael Agricolan suurin työ kirkkolaulun kannalta oli Daavidin Psalttarin (1551) suomeksi toimittaminen. Psalmit ovat virsirunouden suurin esikuva, Vapahtajan Jeesuksen "virsikirja" ja kristillisen kirkon ensimmäinen "virsikirja" (ks. Voipio 1955, 19–23). Agricola toimitti suomeksi myös Vanhan testamentin laulurunoutta sisältävän teoksen Veisut ja ennustukset (1551).
Mikael Agricolan Rukouskirja (1544) sisältää seuraavat kirkolliset laulut (Kurvisen 1929, 221–239 luettelon mukaan): 1) Kiittäkäämme Jumalaa, me tunnustamme hänet Herraksi (lat. Te Deum laudamus); kiitoslaulut 2) Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala (Sakariaan kiitoslaulu), 3) Minun sieluni ylistääpi Herraa (Marian kiitoslaulu), 4) Laske nyt Herra sinun palvelijasi (Simeonin kiitoslaulu); 5) Kunnia olkoon Isän (Gloria Patri); 6.–18.) yhteensä 13 Herran Jeesuksen piinan muiston rukoushetkiin liittyvää laulua; helluntailaulut 19) Pyhän Hengen armo olkoon (Sancti Spriritus adsit), 20) Tule Pyhä Henki tänne alaslaske taivahasta (Veni Sancte Spiritus et emitte), 21) Tule Luoja, Pyhä Henki (Veni creator Spiritus), 22) Tule pyhä lohduttaja (Consolator alma veni); ehtoollislaulut 23) Oi Jeesus meidän ravintomme (Jesu nostra refectio), 24) Oi sitä pyhää vieraspitoa (O sacrum conuiuium); ilta- ja aamulaulut 25) Kristus se päivä ja paiste on (Christe qui luxes et dies), 26) Sinun rauhaas Herra me rukoilemme (Pacem tua quesumus Domine), 27) Auta meitä Herra valvoissamme (Salva nos Domine vigilantes), 28) Oi kunnian kuningas sinun pyhiesi kanssa (O rex gloriese inter sanctos tuos) ja 29) joulukuun 17.–23. päivien vesperhetkien antifonit (Rukouskirjassa käyttö rukouksena ennen saarnaa). Lisäksi Agricolan suomeksi toimittamassa Messussa (1549) on ehtoollislaulu 30) Oi puhdas Jumalan Karitsa (lat. Agnus Dein pohjalta, saks. O Lam Gades unschüldich).
Agricolan messussa on liturgisena lauluna esitetty myös Hilariuksen kiitosvirtenä tunnettu Me kiitämme sinua (lat. Gloria in excelsis Deo). Tämä ja Oi puhdas Jumalan Karitsa esiintyvät myös Paavali Juustenin toimittamassa Pyhässä messussa (1575).
n. 1583 Virsikirja (1)
[Yxi wähä suomenkielinen wirsikiria]. [180 s.] Kuvitettu. [Tukholma: Andreas Gutterwitz]. Oktaavo. Ainoastaan yksi vajavainen kappale säilynyt (mm. nimiölehti puuttuu). Ns. Finnon virsikirja. Toim. Turun koulumestari ja Maarian kirkkoherra Jaakko Finno. 101 virttä (selvästi Finnon itsensä sepittämiä ilmeisesti seitsemän). Ensimmäinen suomenkielinen virsikirja.
Tästä Finnon virsikirjasta ilmestyi siis tiettävästi ainoastaan yksi painos. 1500-1600-lukujen vaihteesta on lisäksi säilynyt kaksi Finnon virsikirjan käsinkirjoitettua jäljennöstä (molemmat puutteellisia).
Toinen vaihe 1605–1700
Vuosina 1605–1700 varsinaisten virsijulkaisuiden lisäksi painettuja suomenkielisiä virsiä esiintyy joidenkin opetus- ja hartauskirjojen yhteydessä. Esimerkiksi 1) Ericus Erici Sorolaisen Postillan (1621) pääsiäismaanantain saarnassa on yksi säkeistö iltavirrestä "Päivä edesioutunut" (Kurvinen 1929, 418), 2) Carolus Olai Pictoriuksen suomentaman opetuskirjan Rististä ja kiusauksesta (1622) loppuun liitetty kuolemasta kertova virsi "Salaisest nousin warhain", 3) Andreas Michaelis Pacchaleniuksen suomentaman teoksen Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen viimeisestä puheesta ristin päällä riippuessa (1667) lopussa iltavirsi "Auring´ idzens nyt pois sulke" ja 4) Johannes Gerhardin teoksen Pyhät tutkistelemukset (2. p. 1688) loppuun on liitetty kolme virttä. Myös 1600-luvun virallisissa kirkkokäsikirjoissa (1614, 1629, 1669, 1694) esiintyy auki kirjoitettuna joitain virsiä; messussa tavallisesti esim. saarnavirsi Oi Pyhä Henki tule täyttämään, ehtoollisvirsi Oi puhdas Jumalan Karitsa ja loppuvirsi Jumala anna meidän kuninkaallemme, samoin kirkollisissa toimituksissa kuten hautauksessa ja vihkimisessä joitain virsiä (esim. vuoden 1614 käsikirjassa on painettuna yhteensä 11 virttä, vuoden 1629 käsikirjassa kuusi; Kurvinen 1929, 20, 26).
Erikoismaininnan ansaitsee nelikielinen Corpusculum doctrinae (1642), jonka lopussa on kolme Bartholdus Johannis Hordeliuksen suomesta ruotsiksi (!) kääntämää/mukailemaa Jaakko Finnon virttä (Laine 1997a). Kirkkokäsikirjojen (1614, 1629, 1669, 1694) messussa on pyhäpäivien graduaalivirsien luetteloita (ks. Knuutila 1997; Rimpiläinen 1980, 27-28, 71-79).
1600-luvulta on säilynyt tietenkin myös käsinkirjoitettuja virsiä. Esimerkiksi Kangasalan seurakunnan vuoden 1614 kirkkokäsikirjaan on kirjoitettu virret "Olcon kijtos sun poicas cautt" ja "O taivahas, Siell on ilo suuri", joiden suomennokset on mahdollisesti laatinut Jacobus Francisci vuonna 1624 (Hallio 1936, 698, 825). Painettuina (ja uutena suomennoksina) virret ilmestyivät vasta 1685 (Kijtän sinua poicas kautta) ja 1674 (Ratk´taivaassa, ratk´ taivaassa). Tukholman suomalaisen seurakunnan vuoden 1629 käsikirjan säilyneeseen kappaleeseen on vuonna 1633 kirjoitettu käsin virret "Pyhä colmyxyys auta meit" ja "Ihmisten paliost tyhmydest" ja vuoden 1633 jälkeen virsi "O racas Isä taivas" (Kurvinen 1929, 419–422).
1605 Virsikirja (2)
[Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja, Suomencocouxis jumalata kijttä suomenkielellä, tehty m. Jacobilda Suomalaiselda, ja muild Suomen papeilda cunnjalisten herrain Turun pispan m. Erichin, ja capitularisten tiedhost ja suosiost, h. Hemmingin Maschun kirkoherran vaevall ja culutuxel]. [460 s.] [Tukholma: Andreas Gutterwitz]. Duodesimo. Ensimmäisestä painoksesta ainoastaan kaksi vajavaista kappaletta säilynyt (mm. nimiölehti puuttuu). Ns. Hemminki Maskulaisen virsikirja. Toim. Maskun kirkkoherra Hemmingius Henrici Maskulainen. 237 + 5 virttä (mahdollisesti 26 Maskulaisen sepittämiä). Virsikirjahankkeen varsinaisena alullepanijana toimi Turun ruomiorovasti Pietari Melartopaeus (virsikirjassa ainakin viisi Melartopaeuksen laatimaa/suomentamaa virttä). Virren 242 suomentajaksi merkitty P. J. C. eli ilmeisesti Paulus Johannis Carelius (Väinölä 1995, 370). Virren 229 laatijana ruotsiksi on perinteisesti pidetty Raaseporin lääninherraa Erik Flemingiä (Kurvinen 1929, 377; akrostikon). Toinen suomenkielinen virsikirja. P. 1607 (Rostochis: Herman Sulkin käskyst, Staffan Myllärin präntill/oikolukija Simon Johannis Carelius). P. 1630 (n. 374 s./Präntätty Stockholmis: Ignatius Meurerin waiwal ja culutuxel/laatinut todennäköisesti Thomas Georgii/myös Manuale 1630 -painos). P. 1639 (Tukholmassa). P. 1640 (ei säilynyt). P. 1652 (Tukholmassa/Manuale 1653 -painos – epävarmaa ilmestyikö itsenäisenä). P. 1653 (Tukholmassa/Manuale 1653 -painos – epävarmaa ilmestyikö itsenäisenä).
Tämä Hemminki Maskulaisen virsikirja – mutta usein täydennettynä joillakin uusilla virsillä (!) – julkaistiin myös kaikkien 1600-luvun ns. Manuale finnonicum -teosten yhteydessä (Tukholmassa 1630/epävarmaa julkaistiinko yhteisellä nimiölehdellä varustettuna, Turussa 1646/toim. Jonas Raumannus ja Tukholmassa 1653, 1658, 1664, 1670, 1671, 1684, 1685 ja 1693; vain vuoden 1653 manuale-laitoksessa ilmoitettu virsikirjan painovuosi 1652 tai vaihtoehtoisesti 1653). Eniten virsiä (yhteensä 300) on vuoden 1693 manualessa – "siihen mennessä julkaistujen suomenkielisten virsien lähes täydellisessä kokoelmassa" (Väinölä 1995, 9).
Samoin 1600-luvun muihin säilyneisiin ns. kansankäsikirjoihin (virsikirjoihin) sisältyi runkona Hemminki Maskulaisen virsikirja, mutta tavallisesti näissäkin joillakin uusilla virsillä täydennettynä (Voipio 1940, 118). Tällaisia kokoomateoksia (SKB 4221–4242) julkaistiin mm. nimillä Suomenkielinen wirsi ja ewangeliumikirja (Turussa 1668/julk. Johannes Gezelius vanhempi), Suomenkielinen wirsi-kirja (Turussa 1674/julk. Johannes Gezelius vanhempi), Yxi wähä suomenkielinen wirsi-kirja (Tukholmassa ennen v. 1680? ja 1685), Suomalaisten sielun tawara (Tukholmassa 1671/ei säilynyt, 1680-luvulla/nimike ei varmuudella tiedossa, 1690 ja 1691 sekä Turussa 1686, 1688/ei säilynyt, 1692, 1696, 1700/12:o ja 1700/24:o/ei säilynyt) ja Täsä udesa käsikirjasa... (Tukholmassa 1688 ja 1688 tai myöhemmin). Kaikissa näissä kokoomateoksissa virsikirja julkaistiin ilman omaa nimiölehteä tai tietoa painovuodesta.
Itselläni ei ole tiedossa, mikä virsikirja (tai minkä virsikirjan runko) sisältyi ilmeisesti Viipurissa noin vuonna 1690 painettuun kansankäsikirjaan (SKB 4235/nimiölehti ei säilynyt). Olisiko tähän laitokseen sisältynyt Olaus Elimaeuksen maan itäosia varten vuonna 1621 toimittama virsikirja (Soomenkielinen wirsikiria)?
1607 Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja (1605)
1616 Piae cantiones
Wanhain Suomen maan pijspain, ja kircon esimiesten latinan kielised laulud: nyt suomexi käätyd Hemmingild Mascun kirckoherralda. 132 s. Nuotteja. Stockholmisa: Ignatius Meurer. Oktaavo. 74 laulua. Suom. Maskun kirkkoherra Hemmingius Henrici Maskulainen. Kirkolliseen ja koulukäyttöön tarkoitettuja lauluja (pääosin uskonnollisia). Latinaksi 1582 (200 s./nuotteja/toim. Theodoricus Petri Nylandensis/korj. Jaakkko Finno).
1621 Virsikirja (3)
Soomenkielinen wirsikiria, Soomencocouxis Jumalata kijttä soomenkielellää, tehty m. Jacobilda Soomalaiselda, ia muilda Soomen papilda. 299 s. [Tukholma: Christofer Reusner]. Oktaavo. Toim. Viipurin piispa Olaus Elimaeus. 153 virttä (100 Finnon virsikirjan ja 47 Hemminki Maskulaisen virsikirjan virttä; uusia, kokonaan ennen julkaisemattomia virsiä kaksi). Kolmas suomenkielinen virsikirja.
1622 Arkkivirsijulkaisu (1) / virsikokoelma
IV. suloista ja lohdullista kijtos ja rucous weisu Iumalan cunniaxi ja suomalaisten hywäxi käätty ja lauletta tehty Dynminnin linnas. A Carolo Pictorio, Aboensi militum concionatore. 16 s. Nuotteja. Präntätty Rigas: Nicolaus Mollinuxeld. Oktaavo. Laatinut Riian ympäristöön sijoitettujen suomalaiskomppanioiden sotilassaarnaaja, turkulainen Carolus Olai Pictorius. Ensimmäinen suomenkielinen arkkiveisujulkaisu ja vanhin painettu suomenkielinen koraalikokoelma.
Vanhin painettu pohjoismainen koraalikirja on suomalaissyntyisen Sigfridus Aronus Forsiuksen (k. 1624) julkaisema Någhra nyia psalmers, loffsångers och andelighe wijsors thoner (1608/16 s.). Forsius julkaisi myös laajan virsikokoelman Andelige psalmer och wijsor, jonka vanhin tunnettu painos on vuodelta 1614. – Kiiskinen 2012.
1630 Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja (1605)
[1630] Yxi vähä suomenkielinen wirsikiria; teoksessa Manuale finnonicum 1630 (epävarmaa julkaistiinko yhteisellä nimiölehdellä varustettuna). Tässä virsikirjassa ei ole lisävirsiä (= Hemminki Maskulaisen virsikirja).
1636 Arkkivirsijulkaisu (2)
Passio, se on: meidän herran Iesuxen Christuxen pijnan historia virdeksi sovitettu ja suomalaisten tarpehexi iulijstettu, Bertuli Hordelilda. v.c. Auta mua Iumalan täsä tuscas. 16 s. Prentetty Stockholmisa: Ignatius Meurerildä. Oktaavo. Sisältää kolme virttä, jotka on suomentanut/laatinut Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Bartholdus Johannis Hordelius. 2. uud. p. 1690 (Meidän herran Iesuxen Christuxen pijnan coco historia. Lyhykäisest tähän suloiseen wirteen, cocon wedetty ja oikeille christityille sieluille muistoxi ja lohdutuxexi prändätty/8 s./[Turku: Johan Winter]).
1639 Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja (1605)
1640 Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja (1605)
1643 Arkkivirsijulkaisu (3)
Ylimmäisen keisarin Jesuxen Christuxen mandati eli käsky, weisattawaxi tehty, sillä nuotilla: Autuas autta köyhä waiwaist, etc. J. M. C. 8 s. Präntätty Turusa: Petar Waldilda. Oktaavo. Laatinut Karkun kirkkoherra Johannes Matthiae Collinus. Alkuperäinen virsi on saksankielinen (1524), mutta Collinuksen suomennos on valmistunut ruotsinkielisestä käännöksestä. Ensimmäinen Suomessa painettu arkkiveisujulkaisu ja ilmeisesti ensimmäinen Turun akatemian kirjapainon painotuote.
n. 1644 Arkkivirsijulkaisu (4)
Yxi surullinen weisu. 4 s. [Turku: Peder Eriksson Wald tai Peter Hansson]. Oktaavo. Laatinut mahdollisesti Turun lukion opettaja Jonas Matthiae Raumannus, joka otti virren mukaan myös toimittamansa Manuale finnonicumin (1646) virsikirjaan. Virren akrostikon osoittaa Margareta Henriciin – mahdollisesti Jaakko Finnon vaimoon – jonka muistoksi virsi lienee kirjoitettu (Hallio 1936, 793; mahdollisesti myös Margaretan itsensä kirjoittama). Virsi alkaa sanoin Mun sieluni jälkin nyt pian. SKB:n mukaan valmistunut vuosien 1644 ja 1660 välillä (SKB 4438).
n. 1646 Arkkivirsijulkaisu (5)
Jerusalemin häwitöxen historia wirrexi tehty. 8 s. [Turku: Peder Eriksson Wald]. Oktaavo. Tekijä ei tiedossa. Painovuosi mm. Pippingin arvion mukaan (Pipping 56).
Tämä Jerusalemin häwitöxen historia wirrexi tehty julkaistiin kuudesti Manuale finnonicum -teoksen yhteydessä (1646, 1653, 1658, 1664, 1670, 1684; ilman omaa nimiölehteä). Vuoden 1701 virsikirjaan se ei enää kuulunut. Vuosien 1647–1664 väliseltä ajalta on myös peräisin käsinkirjoitettu Laihian kappalaisen Mathiae Christianuksen (k. 1688) arkkivirsi Mailman turhast menost, ia täydellisest taiwahan ilost (6 sivua/oktaavo). Tätä arkkivirttä ei kuitenkaan ilmeisesti koskaan painettu.
[1646] Suomen kielinen wirsi kirja; teoksessa Manuale finnonicum 1646 (toim. Uudenkirkon kappalainen Jonas Matthiae Raumannus, kustantanut turkulainen raatimies Sigfred Salco). Tässä virsikirjassa ainakin kymmenen Jonas Raumannuksen suomentamaa/julkaisemaa lisävirttä (ns. Jonas Raumannuksen virsikirja).
1652 Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja (1605) – epäselvää ilmestyikö lainkaan itsenäisenä
1653 Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja (1605) – epäselvää ilmestyikö lainkaan itsenäisenä
1652/1653 Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja; teoksessa Manuale finnonicum 1653. Näissä virsikirjoissa ei ole lisävirsiä (= Hemminki Maskulaisen virsikirja). Epähuomiossa on tosin jäänyt pois virsi Sanoi Pietari tuomiopäivän (mukana virsien luettelossa).
[1658] Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja; teoksessa Manuale finnonicum 1658. Itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä – tuskin kuitenkaan.
Vuonna 1659 Mouhijärven kirkkoherra Ericus Georgii (k. 1661) pyysi tuomiokapitulilta painolupaa kääntämälleen virsikirjakäsikirjoituksella, jossa ruotsinkielinen teksti kulki aukeaman toisella puolella ja suomenkielinen Ericuksen kääntämänä toisella. Kapituli piti ideaa sopivana, mutta teroitti, että suomennoksessa tuli kuitenkin pysyä Hemmnki Maskulaisen virsikirjan sanamuodossa. Hanke eteni tarkastuvaiheeseen, mutta seuraavana vuonna 1660 kapituli kuitenkin neuvoi tekijää luopumaan painatushankkeesta. –Heininen 1976, 199; Väänänen 2011.
[1664] Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja; teoksessa Manuale finnonicum 1664. Tässä virsikirjassa ei ole lisävirsiä (= Hemminki Maskulaisen virsikirja).
n. 1667 Arkkivirsijulkaisu (6) / virsikokoelma
L. P. A. wirret. I. Pahain pijnast ja hywäin autudest. II. Leskein ja orwoin lohdutuxest. III. Äkilisest cuolemast lohdutus IV. Rucous (omaisten) waeldawaisten edest. 8 s. [Turku: Peter Hansson]. Oktaavo. Laatinut Loimaan kappalainen Laurentius Petri Aboicus. SKB:n mukaan painettu 1664–1683 (SKB 2360).
[1668] Wirsi kirja; teoksessa Suomenkielinen wirsi ja ewangeliumikirja 1668. Itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä.
[1670] Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja; teoksessa Manuale finnonicum 1670. Tässä virsikirjassa ei lisävirsiä (= Hemminki Maskulaisen virsikirja).
[1671] Wirsi-kirja; teoksessa Manuale finnonicum 1671. Tässä virsikirjalaitoksessa Hemminki Maskulaisen virsikirjaan verrattuna kahdeksan lisävirttä; ehtoovirret Päiwä tyköm pois culke ja Auring´ idzens nyt pois sulke, kuolemasta kertovat virret Mustan muldan tuhwax ja O Jesu Christe wiatoin sekä virsikirjan loppuun liitetyt neljä virttä Ajnoan Jumalan päälle turwa (kultainen ABC), Historia on tosin idzestäns (historia Jerusalemin hävityksestä), Isä Caickiwaldias ja Mun sieluni jälkin nyt pian (Yksi surullinen veisu). Näistä kaikki muut paitsi Auring´idzens nyt pois sulkee esiintyvät myös vuoden 1646 manualessa.
[1671] [Virsikirja] (teoksessa Suomalaisten sielun tawara 1671/ei säilynyt)
[1674] [Virsikirja] (teoksessa Suomenkielinen wirsi-kirja 1674/tässä virsikirjalaitoksessa ainakin viisi Loimaan kappalaisen Laurentius Petri Aboicuksen laatimaa/suomentamaa lisävirttä)
[ennen v. 1680] [Virsikirja] (teoksessa Yxi wähä suomenkielinen wirsi-kirja, ennen v. 1680; itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä)
1680 Arkkivirsijulkaisu (7) / henkilökirjanen
Suru eli walitus wirsi, ylitze sen muinen jumalisen ja cunniallisen matronan, hust. Christinan Florinan, hywin oppenen herran her Andreas Liliuxen, kirckoherran Längelmäen pitäjäs, r. puolisan cuoleman: ioca sinä 8. päiwänä maalis cuusa wuona 1680. sitten cuin hän yhden neliättäkymmendä ajastaica täsä wiheljäisydes elänyt oli, täldä ercani. Satettin hänen leposians Längelmäen kirckohon sinä [ ] päiwänä syyscuusa samana wuona. Wimeisexi cunniaxi ja palweluxexi Saartu Nimitetylle. 8 s. Prändätty Turusa: [Johan Winter]. Oktaavo. Sisältää virren lisäksi latinankielisen muistorunon (epithahium). Virren laatinut mahdollisesti Jumalahden kappalainen Sigfrid Neppius.
1680 Arkkivirsijulkaisu (8)
Caxi uutta hengellistä wirttä. Kustannuspaikka ja kustantaja tuntematon. Oktaavo. Ei säilynyt.
1680 Arkkivirsijulkaisu (9)
Colme uutta hengellistä wirttä. Kustannuspaikka ja kustantaja tuntematon. Oktaavo. Ei säilynyt.
1680 Arkkivirsijulkaisu (10)
Colme uutta hengellistä wirttä. Kustannuspaikka ja kustantaja tuntematon. Oktaavo. Ei säilynyt.
1680 Arkkivirsijulkaisu (11)
Cuusi uutta hengellistä wirttä. Joilla cahdella jälkimäisellä me taidam kijtä Jumala rauhan pämiest joca sodat on asettanut, ja rauhan meille andanut. Kustannuspaikka ja kustantaja tuntematon. Oktaavo. Ei säilynyt.
n. 1680 Arkkivirsijulkaisu (12)
Colme hengelistä wirttä. [? s.] [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Ei säilynyt kokonaisena (mm. nimiölehti puuttuu). SKB:n mukaan painettu noin 1680 (SKB 887).
n. 1680 Arkkivirsijulkaisu (13)
Wiisi hengellistä wirttä. [? s.] [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Ei säilynyt kokonaisena (mm. nimiölehti puuttuu). SKB:n mukaan painettu vuosien 1670 ja 1686 välillä (SKB 4417).
1683 Arkkivirsijulkaisu (14)
Yxi hengellinen weisu, iosa tämän mailman catowainen meno edespannan, nijn myös cuinga ihminen cuolemata wastan itziäns lohdutta taita. Coconpandu m. Joh. Cajanuxelda. 8 s. Turusa: prändätty Iohan L. Wallilda. Oktaavo. Laatinut Turun yliopiston ylimääräinen filosofianprofessori Johan Cajanus nuorempi (k. 1681). Virsi alkaa sanoin Etkös ole Ihmis parca aivan arca. "Ruotsin vallan ajan suomalaisen lyriikan korkein saavutus" (Väinölä 1995, 13).
1683 (Arkki)virsijulkaisu (15)
Yxi iumalinen wirsi ionga cansa surullinen ihminen taita idzens lohdutta wastan synnin ahdistusta, murhetta ja ristiä, ettei hän nijden alla poiswaipuis, ja ettei Iesuxen Christuxen ansio, ja se taiwallinen ilo ja riemu ikänäns pois kändyis hänen mielestens ja muistostans; nyt suomen kieleksi käätty, cuusi wärsyä tygö lisätty, ia pränttin annettu Johannes H. Carlanderilda, v.d: comm: in Låcktå. 4 s. Stockholmis. Kustantaja tuntematon. Kvartto. Laatinut Lohtajan kappalainen Johannes Henrici Carlander (k. 1686). Painate on kvarttokokoinen ja painettu Tukholmassa, joten aivan tyypillinen arkkivirsijulkaisu se ei ole.
1683 Arkkivirsijulkaisu (16)
Muutamat jumaliset joulu laulut suomen-kielisest carminalest ulosprändätyt monen anomuxen jälken. [8 s.] Kustannuspaikka ja kustantaja tuntematon. Oktaavo. Kahdeksan laulua. 2. p. 1686 [Turku: Johan Winter].
1683 Arkkivirsijulkaisu (17)
Colme uutta hengellistä wirtä. 16 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo.
1683 Arkkivirsijulkaisu (18)
Cuusi uutta hengellistä wirtä. 16 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Ensimmäisen virren Mun murhen pääl´ cosk muistelen on sepittänyt Maria Simointytär (Hallio 1936, 858; Väinölä 1995, 395; akrostikon), toisen virren Ehk sun racas sieluinen Elisabetha Johans Dotter Sterenja (Hultin s. 251; akrostikon).
1683 Arkkivirsijulkaisu (19)
Seitsemän uutta hengellistä virttä. 16 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Ensimmäisen virren Jesuxen muisto iloinen on suomeksi mukaillut Lauritsa Iisakinpoika tai Gabriel Lagus; ks. n. 1700 arkkivirsijulkaisu). Kuudennen O Herra minua auttele suomentaja mahdollisesti Laurentius Liljevan 1653 (Väinölä 1995, 77).
[1684] Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja; teoksessa Manuale finnonicum 1684 (Tukholma). Tässä virsikirjalaitoksesa Hemminki Maskulaisen virsikirjaan verrattuna virsikirjan loppuun on liitetty yhdeksän lisävirttä: Ajnoan Jumalan päälle turwa (kultainen ABC), O Herra Christe sinua kijtäm, Auring´ idzens nyt pois sulke (ehtoovirsi), Isä Caickiwaldias, O Jesu Christe wiatoin, Mun sieluni jälkin nyt pian (Yksi surullinen veisu), Historia on tosin idzestäns (historia Jerusalemin hävityksestä), Päiwä tyköm pois culke (ehtoovirsi) ja O ihminen muistele syndeis pääl (ensimmäisen kerran virsikirjassa esiintyvä Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Bartholdus Johannis Hordeliuksen laatima vuoden 1636 passiovirsi)
1685 Arkkivirsijulkaisu (20)
Iumaliset wirret, ruotzin ja saxan kielestä suomexi käätyt. 16 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Sisältää 14 virttä. 2. p. 1689 [Turku: Johan Larsson Wall].
n. 1685 Arkkivirsijulkaisu (21)
"Auta Herra meitä armostas..." [? s.] [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Ei säilynyt kokonaisena (mm. nimiölehti puuttuu; nimeksi merkitty virren alkusanat). SKB:n mukaan painettu ennen v. 1690 (SKB 4269). Väinölä (1995, 87) kuitenkin arvelee, että virsi olisi voitu suomentaa jo 1654 (tullut virsikirjaan 1686).
[1685] Wirsi kirja; teoksessa Manuale finnonicum 1685. Tässä virsikirjalaitoksessa Hemminkin Maskulaisen virsikirjaan verrattuna kahdeksan lisävirttä: ehtoovirret Päiwä tyköm pois culke ja Auring´ idzens nyt pois sulke, kuolemasta kertovat virret Mustan muldan tuhwax ja O Jesu Christe wiatoin sekä virsikirjan loppuun liitetyt neljä virttä Ajnoan Jumalan päälle turwa (kultainen ABC), Historia on tosin idzestäns (historia Jerusalemin hävityksestä), Mun sieluni jälkin nyt pian (Yksi surullinen veisu) ja viimeisenä Ratk taiwasa, ratk taiwasa. Nämä kaikki (ja samoilla paikoilla) paitsi Ratk taiwasa, ratk taiwasa esiintyvät myös vuoden 1671 manualessa.
[1685] [Virsikirja] (teoksessa Yxi wähä suomenkielinen wirsi-kirja 1685/tässä virsikirjalaitoksessa ensimmäisen kerran virsikirjaan ainakin 16 lisävirttä; Väinölä 1995)
[n. 1685] [Virsikirja] (teoksessa [Suomalaisten sielun tawara?], 1680-luvulta; itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä)
1686 Arkkivirsijulkaisu (22)
Colme uutta hengellistä wirtä. 8 s. Turusa: [Johan Winter]. Oktaavo.
1686 Arkkivirsijulkaisu (23)
Neljä uu[...] hengellistä w[...]. [? s.] [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Ei säilynyt kokonaisena. Painovuosi Pippingin mukaan (Pipping 259).
1686 Arkkivirsijulkaisu (24)
Neljä uutta hengellistä wirtä. [? s.] [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Ei säilynyt kokonaisena. 2. uud. p. 1689 (Neljä uutta hengellistä wirttä/[Turku: Johan Larsson Wall]/virret 1-3 vaihtaneet paikkoja).
1686 Arkkivirsijulkaisu (25)
Wiisi uutta hengellistä wirtä. [? s.] Turusa. Kustantaja tuntematon. Oktaavo. Ei säilynyt.
[1686] [Virsikirja] (teoksessa Suomalaisten sielun tawara 1686/tässä virsikirjalaitoksessa ensimmäisen kerran virsikirjaan ainakin 20 lisävirttä; Väinölä 1995)
1686 Muutamat iumaliset ioulu laulut (1683)
1688 Arkkivirsijulkaisu (26)
Joulu laulu, josa äsken syndynen pildin Jesuxen suuria ja ulgossanomattomia hywiä tekoja muistutetan, erinomattain että me Satanan oriudest olem wapaxi tehdyt Christuxen cautta, sen hitaan ja synneill' rasitetun ihmisen kehottain händä kijttämän caickein hywäin töitten edest, joista yxi rahtuinen ainoastans täsä ylösluetellan; ja ett eij yxikän yhdällä elickä toisella tawalla murhen alle heitetty annais murhen idzens caiwa tällä iloisella juhlalla, jonga meillä meidän Lunastajam hänen syndimisens cautta ombi ansainut: wimeiseldä hänen armolista apuansa anotan täsä meidän wiheliäses ja surkias waeldamisesam, nöyrästi myös rucoillen, että hän armostans tahdois suoda meille suloista uutta wuotta, ja wihdoin taiwan ilon johdatta. Weisatan cuin Ratk' riemuita me mahdam, etc. Sangen yxicertaisesti yhtenpandu Erick Johanin pojalda Casteliuxelda. 8 s. Kustannuspaikka ja kustantaja tuntematon. Ei säilynyt. Laatinut ylioppilas (?) Ericus Johannis Castelius.
[1688] [Virsikirja] (teoksessa Suomalaisten sielun tawara 1688/ei säilynyt)
[1688] [Virsikirja] (teoksessa Täsä udesa käsikirjasa... 1688; itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä)
[1688 tai myöh.] [Virsikirja] (teoksessa Täsä udesa käsikirjasa..., 1688 tai myöh.; itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä)
1689 Iumaliset wirret, ruotzin ja saxan kielestä suomexi käätyt (1685)
1689 Neljä uutta hengellistä wirttä (1689)
1690 Ilolaulu Jeesuksesta
Ilo-laulu Iesuxesta, lohdutus lunastajasta, syndymäst hywä sanoma, elämästä ihmellinen, aiwan caunis cuolemasta, ylösnosnusta iloinen, paras poijes lähdennöstä, suomen kielellä sanottu, suomalaisten suosioxi. 10 + 96 s. Pani präntihin Turusa: Iohan Winter. Pitkä duodesimo. Laatinut Kupanitsassa ja Paraisilla pappina toiminut Matthias Salamnius (k. 1691). Teosta on pidetty mm. laulu-, raamattu-, hartaus- ja kaunokirjallisuuden edustajana. Ensimmäinen suomenkielinen messiadi eli laajempi runomuotoinen esitys Jeesuksen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. P. 1706 (Turusa: prändätty H.C. Merckelildä). P. 1736 (Turusa: prändätty Ioh. Kiämpildä. P. 1751 (Stockholmisa ja Turusa: prändätty directeurildä, ja cuning:da kirjan präntäjäldä, Jacob Merckellildä). P. 1759 (76 s./Stockholmisa ja Turusa: prändätty directeurildä, ja cuning:da kirjan präntäjäldä, Jac. Merckellildä). P. 1762 (Stockholmisa ja Turusa: prändätty directeurildä, ja cuning:da kirjan präntäjäldä, Jac. Merckellildä). P. 1768 (71 s./Stockholmisa: prändätty Cuningallisesa suomalaisesa prändisä). P. 1772 (Stockholmisa: prändätty Cuningallisesa suomalaisesa prändisä). P. 1787 (Stockholmisa: prändätty Kuningallisesa suomalaisesa prändisä). P. 1787 (Turusa: prändätty Frenckellin kirjan-prändisä). P. 1800 (Turusa: prändätty Frenckellin kirjan-prändisä).
Useita painoksia tämän jälkeenkin.
1690 Arkkivirsijulkaisu (27)
Nämät caunit suomalaiset wirret. 16 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Seitsemän virttä.
1690 Arkkivirsijulkaisu (28)
Cax iumalisi wirsi. 8 s. [Viipuri: Daniel Medelplan]. Oktaavo.
n. 1690 Arkkivirsijulkaisu (29)
Colme hengellistä wirtä. 8 s. [Turku: Johan Winter]. Duodesimo. SKB:n mukaan painettu vuosien 1687 ja 1700 välillä (SKB 886). Pippingin arvion mukaan n. 1683 (Pipping 234). SKB:n mukaan duodesimo.
1690 Meidän herran Iesuxen Christuxen pijnan coco historia (1636)
[n. 1690] [Virsikirja] (teoksessa [Virsikirja] n. 1690/säilynyt vain osittain; itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä)
[1690] [Virsikirja] (teoksessa Suomalaisten sielun tawara 1690; itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä)
[1691] [Virsikirja] (teoksessa Suomalaisten sielun tawara 1691; itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä)
[1692] [Virsikirja] (teoksessa Suomalaisten sielun tawara 1692/tässä virsikirjalaitoksessa ensimmäisen kerran virsikirjaan ainakin viisi lisävirttä; Väinölä 1995)
[1693] Wirsi-kirja (teoksessa Manuale finnonicum 1693/tässä virsikirjassa 300 virttä; Väinölä 1995, 9)
Tiedetään, että Turun piispa Johannes Gezelius nuorempi (piispana 1690–1718) painatti suomenkielisen virsikirjalaitoksen myös Jesper Svedbergin johtaman virsikirjatyön ja/tai -ehdotuksen (1694) pohjalta (ks. Laine 2006, 122-123). Suomennoksesta, joka oletettavasti ilmestyi siis 1690-luvun ensi vuosina, ei ole tiedossa säilynyttä kappaletta. Noin vuodelta 1692 on sen sijaan säilynyt yhden lehden laajuinen kaksikielinen virsikirjan näyte Proof af en finsk stoor psalm-book, kallad Kircko-tawara, bestående af 24 böcker (SKB 4239). Ruotsalainen virsikirja hyväksyttiin 1695 Svedbergin ehdotusta korjaamalla ja otettiin käyttöön 1698. Suomalainen vuoden 1701 virsikirja valmistui tämän valtakunnanvirsikirjan pohjalta.
1695 Arkkivirsijulkaisu (30)
Caxi caunista wirtä. 8 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo.
n. 1695 Arkkivirsijulkaisu (31)
[Yxi ... wirsi] [8 s.] [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Ei säilynyt kokonaisena (mm. nimiölehti puuttuu). Finnan mukaan "painettu vuosien 1693-1706 välillä, luultavasti 1790-luvulla".
n. 1695 Arkkivirsijulkaisu (32)
Neljä erinomaista, iumalista ja lohdullista wirtä. 8 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Nimiösivulla lukee "prändätty vuonna 166...", mutta SKB:n mukaan painettu vuosien 1690 ja 1699 välillä (SKB 2706).
[1696] [Virsikirja] (teoksessa Suomalaisten sielun tawara 1696/tässä virsikirjalaitoksessa ensimmäisen kerran virsikirjaan ainakin kaksi lisävirttä; Väinölä 1995)
n. 1695 Arkkivirsijulkaisu (33)
Lyhykäinen weisu, sijtä rangaistuxesta, cuin sen miehen ylitzen käynyt on, joca Herran Christuxen, cosca hän ristins candoi, kielsi lewättämäst huoneens seinälle. 8 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Arvion mukaan painettu vuosien 1677 ja 1713 välillä (SKB 2515).
1697 Arkkivirsijulkaisu (34)
Surun surkian, waiwan waikian Suomen suruises saaresa, pauhawaisten parwesa. Ylitzen sen ei ikän täydellisesti surcuteldawan ja walitettawan näljän, iolla Iumala caicki tiettäwästä neuwostans, synnin tähden on erinomaisesti tätä Suomen pijriä ehkä hirmuisesti, cuitengin isälisesti rangaisnut, jo coco colme ajastaica. Mutta caickeen rascamasti 1697. 8 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Sisältää kolme laulua. Laatinut myöhemmin Lemun Askaisten kappalaiseksi nimitetty Andreas Henrici Aschelinus (akrostikon). 2. p. 1722–1729 [Turku: Erik Flodström].
1700 Arkkivirsijulkaisu (35)
Caxi iumalista ja hengellistä wirttä. 8 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo.
1700 Arkkivirsijulkaisu (36)
Colme uutta hengellistä ja iumalista wirttä. 8 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Tässä arkkivirsijulkaisussa ensimmäisen kerran suomeksi suvivirsi Jo joutui armas aika (Jo joutu armas aica).
n. 1700 Arkivirsijulkaisu (37)
Neljä jumalista wirttä. 16 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Nimiösivulla lukee "prändätty wuonna 1661", mutta SKB:n mukaan painettu noin 1700 (SKB 2707). Ensimmäisen virren "Luojan laupiaan liiton perään" on laatinut kalannilainen Lauritsa Iisakinpoika (akrostikon). Toisen virren "Jeesuksen muisto iloinen" uudestaan suomentajana on pidetty myös Lauritsa Iisakinpoikaa (lienee kuitenkin Gabriel Lagus).
n. 1700 Arkkivirsijulkaisu (38)
Ilo laulu, ylitzen sen suloisen woiton, cuin Iumala caickiwaldias lahjoitti armolisest, suuriwaldialle herralle ja cuningalle meidän caickein armolisimmalle cuningahallem, cuning: Carlelle XII. Narwan caupungin alla wähän wäen canssa, wuonna 1700. 20. päiwänä marras cuusa, wastan uscottomia wiholisians wenäläisiä. Yxikertaisest Oulun caupungisa coottu runo sanoilla runo miesten suosiolla cungin mielexi hywäxi Iesuxelle kijtoxexi. I. G. H. s. 14 s. [Turku: Johan Winter]. Oktaavo. Finnan mukaan painettu vuosien 1700 ja 1705 välillä. Tekijä ehkä Haapajärven kappalainen Josephus Gabrielis Calamnius. 2. p. 1700–1712 (16 s./[Turku: H. C. Merckell]).
[1700] [Virsikirja] (teoksessa Suomalaisten sielun tawara 1700/24:o; itselläni ei ole tiedossa, onko tässä virsikirjalaitoksessa lisävirsiä)
[1700] [Virsikirja] (teoksessa Suomalaisten sielun tawara 1700/pitkä 12:o/ei säilynyt)
1700–1712 Ilo laulu, ylitzen sen suloisen woiton, cuin Iumala caickiwaldias lahjoitti (n. 1700)
Lähteet ja kirjallisuus (kaikki vaiheet):
- F. W. Pipping, Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista (= Pipping), 1856–1857. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 20. Helsingfors.
- K. Hallio, Suomalainen virsi ja hengellinen laulu (1917), teoksessa Uskonpuhdistus ja Suomen kirkko: juhlajulkaisu uskonpuhdistuksen 400-vuotismuiston johdosta. Sortavala: Suomen kirkon sisälähetysseura.
- Martti Ruuth, Abraham Achrenius – ajan merkki ajoiltaan (I-II), 1921–1922. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 17. Helsinki.
- Arvid Hultin, Luettelo Helsingin yliopiston kirjaston hengellisestä arkkikirjallisuudesta (= Hultin), 1929. Helsinki.
- P. J. I. Kurvinen, Suomen virsirunouden alkuvaiheet v:een 1640, 1929. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 180. Helsinki.
- Kustaa Hallio, Suomalaisen virsikirjan virret: alkuperä ja kehitys, 1936. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 203. Helsinki.
- Aarni Voipio, Virsiemme synty ja olemus: evankelisen hymnologian pääpiirteet, 1940. Porvoo: WSOY.
- Hilja Niemi, Suomalaisen virsikirjan uudistaminen vuoden 1886 viralliseksi virsikirjaksi, 1954. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 54. Helsinki.
- Aarni Voipio, Virsien pyhä runous, 1955 (2. p.) Porvoo: WSOY.
- Erkki Kurki-Suonio, Suomalainen virsi (1955), teoksessa Jumalan viljysmaa: Suomen kirkko vuosina 1155–1955. Pieksämäki: Suomen kirkon sisälähetysseura.
- Osmo Tiililä, Rukoilevaisten kirjoja, 1961. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 270. Helsinki.
- Simo Heininen, Lehtorikapitulista professorikapituliksi 1604–1721 (1976), teoksessa Turun tuomiokapituli 1276–1976. Turku: Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli.
- Olavi Rimpiläinen, Päiväjumalanpalvelus Viipurin hiippakunnassa puhdasoppisuuden aikana, 1980. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 117. Helsinki.
- Tauno Väinölä (toim.), Vanha virsikirja: vuoden 1701 suomalainen virsikirja, 1995. Hengen tie 17. Helsinki: Kirjaneliö.
- Tuija Laine & Rita Nyqvist (toim.), Suomen kansallisbibliografia 1488–1700 (= SKB), 1996. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 642. Helsingin yliopiston kirjaston julkaisuja 59. Helsinki.
- Jyrki Knuutila, "Yxi wähä suomenkielinen wirsikirja, 1583" (1997a), teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 686. Helsinki.
- Jyrki Knuutila, "Yxi wähä suomenkielinen wirsikiria, 1605" (1997b), teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 686. Helsinki.
- Tuija Laine, "Mattheus Judex: Corpusculum doctrinae, 1642" (1997a), teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 686. Helsinki.
- Tuija Laine, "Manuale Finnonicum 1600-luvulla" (1997b), teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 686. Helsinki.
- Tuija Laine, "Piae cantiones, 1582" (1997c), teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 686. Helsinki.
- Yrjö Knuutila, "1600-luvun kirkkokäsikirjat" (1997), teoksessa Vanhimman suomalaisen kirjallisuuden käsikirja. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 686. Helsinki.
- Tuija Laine, Kolportöörejä ja kirjakauppiaita: kirkojen hankinta ja levitys Suomessa vuoteen 1800, 2006. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1098. Helsinki.
- Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja: hyväksytty kirkolliskokouksessa 13. helmikuuta 1986, 2007. Soinnutettu kirkkovirsikirja. [Pieksämäki:] Raamattutalo.
- Kyösti Väänänen, Ericus Georgii (K 1661). Julkaistu 19.1.2011. Turun hiippakunnan paimenmuisto 1554–1721 -verkkojulkaisu. Viitattu 24.7.2023.
- Terhi Kiiskinen, "Sigfridus Aronus Forsius (noin 16560–1624)" (2012), teoksessa Kirkollisia vaikuttajia. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
- Tauno Väinölä "Elsa Christina Holmsten (1709–1735)" (2012), teoksessa Kirkollisia vaikuttajia. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.
- Kansalliskirjaston hakupalvelu: https://kansalliskirjasto.finna.fi/